Taantumus vs. edistys

Kiitos kaikille äänestäneille! Kissapojat saivat yhteensä 68 ääntä – Touko uudisti edaattorina olemisen ja vaalien äänikuninkuuden 60 äänellä, Joachim puolestaan napsi loput 8 ääntä ja varaedaattoriuden. Kissapoikien kirjoitukset eivät lopu vaalien päättymiseen, vaan pyrkivät tuomaan näkökulmiaan jatkossakin esille koskien yliopistopolitiikkaa raapien pintaa vähän syvemmältä kuin muut.

Päättyneet edustajistovaalit olivat hyvin pitkälti arvovaalit, niin kuin vaalit yleensäkin ovat. Edustajat valittiin heidän ajamiensa asioiden sekä heidän edustamiensa arvojen myötä.

Arvojen kautta pystymme näkemään tilanteita ja arvioimaan sitä, kuinka valittu henkilö pyrkii toimimaan seuraavan parin vuoden aikana ennakoimattomissa tilanteissa. Näihin täytyy kulloinkin reagoida. Valitun henkilön arvot ovat olennainen osa ihmisen persoonaa ja äänestäjä saa tällä tavoin myös jonkinlaisen kuluttajansuojan sille ketä ja miksi äänestää. Arvokysymysten lopullinen päämäärä on saada tietää mihin suuntaan valittu henkilö aikoo yhteisöään edistää. Näissä vaaleissa oli esillä selkeästi tietyt periaatteelliset poliittiset arvoeroavaisuudet.

Poliittisiksi kysymyksiksi vaaleissa nousivat kehitysyhteistyön kohtalo tulevaisuudessa, se kuinka varoja käytetään opiskelijoiden jatkuvan vähentymisen myötä ja minkälaisia työtehtäviä ylioppilaskunta tulee tulevaisuudessa tekemään. Nämä kaikki ovat poliittisia valintoja, joihin äänestäjät ottivat kantaa ja antoivat tukensa oman arvopohjansa kautta.

Minkälaisista arvoista puhutaan: taantumus vs. edistys, raha vs. sivistys, luonto ja ympäristö välinearvona vs. itseisarvona. Grönioni vastaa jälkimmäisiin kutsuihin. Näissä vaaleissa valittiin myös se kulttuuri, mitä JYY tulee edustamaan seuraavan parin vuoden aikana. Se määrittelee tuleeko JYY:stä byrokratiaan taipuvien ihmisten suljettu sisäpiiri vai nostetaanko JYY:ssä oikeasti asioita poliittiseen debattiin ja kuinka ne nostetaan – annetaanko jäsenistölle todelliset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Tärkeinä kysymyksinä, jotka vaativat vastausta ovat myös missä vaiheessa osallistuttaminen tehdään ja minkälaiset välineet päätöksentekoon annetaan. Poliittinen kulttuuri määrittelee sen hengen, millä yliopistoa kehitetään. Onko kyseessä keskusteleva, mielipiteet huomioonottava demokraattinen yhteisö, jossa jokaisella on sananvalta, vai onko se kabineteissa päätöksiä tekevä elin, joka ei keskustele keskeneräisistä asioista ja joka tuo päätökset pöytään ilman, että niitä kriittisesti tarkasteltaisiin useilta eri kannoilta?

Grönioni pyrkii tässä suhteessa avaamaan JYY:n pölyttyneet huoneet, avaamaan päätöksentekoa ja nostaa asioita keskusteluun demokraattisesti.

Tämä on tasa-arvoajattelua, joka kumpuaa siitä, että yliopistoyhteisöjen heikoimpien yksilöiden asemaa tulee parantaa nykyisestään huomattavasti. Yhteisö on juuri niin voimakas kuin sen heikoin yksilö on. Tämä ajattelu pätee terveydenhoitoon, SORA—hankkeeseen, opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan ajamiseen, kaikkiin sosiaalipoliittisiin asioihin, KEHY-asioihin, ympäristöajatteluun tai suhteessa koulutukseen ylipäänsä – opiskelijan kyvyistä, voimavaroista ja alkuperästä huolimatta.

Nämä kaikki muodostavat yhtenäisen maailmankuvan, joka ottaa ensisijaisesti huomioon kaikista heikoimman opiskelijan aseman. Ympäristö on yhtälailla heikossa asemassa. Ympäristöstä huolehtiminen on osa yliopistojen yleistä yhteiskuntavastuuta, joka kertoo siitä, ettei yliopisto elä missään umpiossa tai tyhjiössä, vaan se on olennainen osa yhteiskunnallista tilaa. Yliopisto keskustelee ja vaikuttaa yhteiskuntaan samalla tavalla kuin yhteiskunta vaikuttaa siihen. Edustajisto sen poliittisimpana opiskelijaelimenä tekee nämä ratkaisut, jotka pohjautuvat hyvin pitkälti yksittäisten edustajien ja ryhmien yleiseen arvomaailmaan.

Yliopistoyhteisön tulee olla heikoimman opiskelijan puolella ja parantaa hänen voimavaroja ja jaksamistaan, siitä mitä ne nyt ovat. Näin sen sijaan, että yliopiston ja opiskelijoiden kehitystä katsottaisiin taloudellisten resurssien mukaan, tai sellaisten opiskelijoiden sijaan, jotka osaavat jo nyt huolehtia itsestään. Toki heidänkin asemaa täytyy myös nostaa, mutta ensisijalla kehityksen kohteena täytyy olla kaikista heikko-osaisimmat opiskelijat ja heidän hyvinvointinsa.