Olisiko sinulla varaa maksaa korkeakouluopetuksesta?

Pääminiseri Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”Suomalaisten korkea sivistystaso sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat hyvinvointiyhteiskuntamme perusta”.

YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa todetaan, että ”korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus.”

Puheet, linjaukset ja sopimukset eivät valitettavasti vastaa tekoja ja sitä poliittista tahtotilaa, jota rehtorien näkemykset heijastavat.

Jyväskylän ylioppilaslehti kirjoittaa uusimmassa numerossaan (15/2009), että maksuton koulutus vetelee viimeisiään. ”Yliopistojen rehtorit pitävät todennäköisenä, että toisesta korkeakoulututkinnosta tulee lähivuosina maksullinen. Osa uskoo myös kaikkien tutkintojen muuttuvan maksulliseksi”.

Merkittävää näistä yliopistojen rehtorien lausunnoista tekee se, että nyt ensimmäistä kertaa lausutaan ääneen se, että olemme siirtymässä määrätietoisesti kohti maksullista korkeakoulujärjestelmää, joka on ristiriidassa molempien edellä mainittujen kirjausten kanssa. Näyttää siltä, että rehtorit seuraavat määrätietoisten ja voimakkaiden virkamiesten perässä minne hyvänsä.

Jos koko yliopistouudistuksen kantavana ideana on ollut yliopistojen autonomian ja ulkopuolisen rahoituksen lisääminen, niin tuntuu varsin kummalliselta, että yliopistojen rehtorit perustelevat toisen tutkinnon maksullisuutta yliopistojen rahoituksen vähentymisellä. On myös syytä kysyä, miten toisen korkeakoulututkinnon maksullisuus edistää Suomen asemaa tietotalouden johtotähtenä maailmalla?

Opiskelijat työllistyvät yhä epävakaammille työmarkkinoille ja pätkätyöputkeen, jolloin työhön valmistaman opiskelun tulee olla myös joustavaa ja työmarkkinatilannetta ennakoivaa. Kun vielä opinto- ja työelämäohjauksemme on varsin kehittymätöntä, niin tuntuu kohtuuttomalta rankaista opiskelijaa ohjauksen puutteesta ja toisaalta jarruttaa ihmisiä hankkimasta monipuolista sekä laaja-alaista koulutusta, jota työelämä yhä voimakkaammin työntekijöiltään vaatii. Toisen tutkinnon maksullisuus asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan, kun toisilla olisi varaa päivittää työelämävalmiutensa ja toisilla ei.

Toisen tutkinnon maksullisuuden sijaan yliopiston tulisi tehdä laajempaa yhteistyötä kaikkien työmarkkinaosapuolten kanssa. Tarvitsemme panostamista uusiin työmarkkinaolosuhteisiin, joka tarkoittaa yhteistyötä etenkin pk-yrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Yliopistojen rehtorien on kyettävä katsomaan nyky-yhteiskuntaa ja sen erityispiirteitä näin suuria linjauksia veistellessään.

Myrskyn merkit maksuttoman koulutuksen ympärillä ovat olleet ilmassa jo pitkään ja ne ovat aiheuttaneet voimakasta kuohuntaa yliopistoyhteisön sisällä eri muodoissaan jo useiden vuosien ajan. Maksuton koulutus on tällä hetkellä alati kiihtyvässä usean rintaman sodassa, joista toisen tutkinnon maksullisuus on vain yksi esimerkki.

Uusi yliopistolaki mahdollisti lukukausimaksujen perimisen EU- ja ETA -maiden ulkopuolisilta korkekouluopiskelijoilta tutkintoon johtavan koulutuksen osalta.Tilauskoulutus mahdollistaa maksuttoman koulutuksen rakenteiden ja periaatteiden murtamisen. Avointa yliopistoa ollaan tekemässä alemman korkeakoulututkinnon suorituspaikaksi. Yliopiston opetusta profiloidaan ja keskitetään muutamille aloille ja paikkoihin ja yliopisto alkaa näyttäytyä yrityksenkaltaisena yksikkönä. Lista on loputon.

Seuraavissa edustakuntavaaleissa asetetaan toden teolla suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulevaisuuden suuntaviivat. Lukukausimaksukokeilu, tilauskoulutus ja muut vastaavat avaukset eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.