Pääminiseri Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”Suomalaisten korkea sivistystaso sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat hyvinvointiyhteiskuntamme perusta”.
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa todetaan, että ”korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus.”
Puheet, linjaukset ja sopimukset eivät valitettavasti vastaa tekoja ja sitä poliittista tahtotilaa, jota rehtorien näkemykset heijastavat.
Jyväskylän ylioppilaslehti kirjoittaa uusimmassa numerossaan (15/2009), että maksuton koulutus vetelee viimeisiään. ”Yliopistojen rehtorit pitävät todennäköisenä, että toisesta korkeakoulututkinnosta tulee lähivuosina maksullinen. Osa uskoo myös kaikkien tutkintojen muuttuvan maksulliseksi”.
Merkittävää näistä yliopistojen rehtorien lausunnoista tekee se, että nyt ensimmäistä kertaa lausutaan ääneen se, että olemme siirtymässä määrätietoisesti kohti maksullista korkeakoulujärjestelmää, joka on ristiriidassa molempien edellä mainittujen kirjausten kanssa. Näyttää siltä, että rehtorit seuraavat määrätietoisten ja voimakkaiden virkamiesten perässä minne hyvänsä.
Jos koko yliopistouudistuksen kantavana ideana on ollut yliopistojen autonomian ja ulkopuolisen rahoituksen lisääminen, niin tuntuu varsin kummalliselta, että yliopistojen rehtorit perustelevat toisen tutkinnon maksullisuutta yliopistojen rahoituksen vähentymisellä. On myös syytä kysyä, miten toisen korkeakoulututkinnon maksullisuus edistää Suomen asemaa tietotalouden johtotähtenä maailmalla?
Opiskelijat työllistyvät yhä epävakaammille työmarkkinoille ja pätkätyöputkeen, jolloin työhön valmistaman opiskelun tulee olla myös joustavaa ja työmarkkinatilannetta ennakoivaa. Kun vielä opinto- ja työelämäohjauksemme on varsin kehittymätöntä, niin tuntuu kohtuuttomalta rankaista opiskelijaa ohjauksen puutteesta ja toisaalta jarruttaa ihmisiä hankkimasta monipuolista sekä laaja-alaista koulutusta, jota työelämä yhä voimakkaammin työntekijöiltään vaatii. Toisen tutkinnon maksullisuus asettaisi ihmisiä eriarvoiseen asemaan, kun toisilla olisi varaa päivittää työelämävalmiutensa ja toisilla ei.
Toisen tutkinnon maksullisuuden sijaan yliopiston tulisi tehdä laajempaa yhteistyötä kaikkien työmarkkinaosapuolten kanssa. Tarvitsemme panostamista uusiin työmarkkinaolosuhteisiin, joka tarkoittaa yhteistyötä etenkin pk-yrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Yliopistojen rehtorien on kyettävä katsomaan nyky-yhteiskuntaa ja sen erityispiirteitä näin suuria linjauksia veistellessään.
Myrskyn merkit maksuttoman koulutuksen ympärillä ovat olleet ilmassa jo pitkään ja ne ovat aiheuttaneet voimakasta kuohuntaa yliopistoyhteisön sisällä eri muodoissaan jo useiden vuosien ajan. Maksuton koulutus on tällä hetkellä alati kiihtyvässä usean rintaman sodassa, joista toisen tutkinnon maksullisuus on vain yksi esimerkki.
Uusi yliopistolaki mahdollisti lukukausimaksujen perimisen EU- ja ETA -maiden ulkopuolisilta korkekouluopiskelijoilta tutkintoon johtavan koulutuksen osalta.Tilauskoulutus mahdollistaa maksuttoman koulutuksen rakenteiden ja periaatteiden murtamisen. Avointa yliopistoa ollaan tekemässä alemman korkeakoulututkinnon suorituspaikaksi. Yliopiston opetusta profiloidaan ja keskitetään muutamille aloille ja paikkoihin ja yliopisto alkaa näyttäytyä yrityksenkaltaisena yksikkönä. Lista on loputon.
Seuraavissa edustakuntavaaleissa asetetaan toden teolla suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulevaisuuden suuntaviivat. Lukukausimaksukokeilu, tilauskoulutus ja muut vastaavat avaukset eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
perjantai 6. marraskuuta 2009
Taantumus vs. edistys
Kiitos kaikille äänestäneille! Kissapojat saivat yhteensä 68 ääntä – Touko uudisti edaattorina olemisen ja vaalien äänikuninkuuden 60 äänellä, Joachim puolestaan napsi loput 8 ääntä ja varaedaattoriuden. Kissapoikien kirjoitukset eivät lopu vaalien päättymiseen, vaan pyrkivät tuomaan näkökulmiaan jatkossakin esille koskien yliopistopolitiikkaa raapien pintaa vähän syvemmältä kuin muut.
Päättyneet edustajistovaalit olivat hyvin pitkälti arvovaalit, niin kuin vaalit yleensäkin ovat. Edustajat valittiin heidän ajamiensa asioiden sekä heidän edustamiensa arvojen myötä.
Arvojen kautta pystymme näkemään tilanteita ja arvioimaan sitä, kuinka valittu henkilö pyrkii toimimaan seuraavan parin vuoden aikana ennakoimattomissa tilanteissa. Näihin täytyy kulloinkin reagoida. Valitun henkilön arvot ovat olennainen osa ihmisen persoonaa ja äänestäjä saa tällä tavoin myös jonkinlaisen kuluttajansuojan sille ketä ja miksi äänestää. Arvokysymysten lopullinen päämäärä on saada tietää mihin suuntaan valittu henkilö aikoo yhteisöään edistää. Näissä vaaleissa oli esillä selkeästi tietyt periaatteelliset poliittiset arvoeroavaisuudet.
Poliittisiksi kysymyksiksi vaaleissa nousivat kehitysyhteistyön kohtalo tulevaisuudessa, se kuinka varoja käytetään opiskelijoiden jatkuvan vähentymisen myötä ja minkälaisia työtehtäviä ylioppilaskunta tulee tulevaisuudessa tekemään. Nämä kaikki ovat poliittisia valintoja, joihin äänestäjät ottivat kantaa ja antoivat tukensa oman arvopohjansa kautta.
Minkälaisista arvoista puhutaan: taantumus vs. edistys, raha vs. sivistys, luonto ja ympäristö välinearvona vs. itseisarvona. Grönioni vastaa jälkimmäisiin kutsuihin. Näissä vaaleissa valittiin myös se kulttuuri, mitä JYY tulee edustamaan seuraavan parin vuoden aikana. Se määrittelee tuleeko JYY:stä byrokratiaan taipuvien ihmisten suljettu sisäpiiri vai nostetaanko JYY:ssä oikeasti asioita poliittiseen debattiin ja kuinka ne nostetaan – annetaanko jäsenistölle todelliset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon.
Tärkeinä kysymyksinä, jotka vaativat vastausta ovat myös missä vaiheessa osallistuttaminen tehdään ja minkälaiset välineet päätöksentekoon annetaan. Poliittinen kulttuuri määrittelee sen hengen, millä yliopistoa kehitetään. Onko kyseessä keskusteleva, mielipiteet huomioonottava demokraattinen yhteisö, jossa jokaisella on sananvalta, vai onko se kabineteissa päätöksiä tekevä elin, joka ei keskustele keskeneräisistä asioista ja joka tuo päätökset pöytään ilman, että niitä kriittisesti tarkasteltaisiin useilta eri kannoilta?
Grönioni pyrkii tässä suhteessa avaamaan JYY:n pölyttyneet huoneet, avaamaan päätöksentekoa ja nostaa asioita keskusteluun demokraattisesti.
Tämä on tasa-arvoajattelua, joka kumpuaa siitä, että yliopistoyhteisöjen heikoimpien yksilöiden asemaa tulee parantaa nykyisestään huomattavasti. Yhteisö on juuri niin voimakas kuin sen heikoin yksilö on. Tämä ajattelu pätee terveydenhoitoon, SORA—hankkeeseen, opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan ajamiseen, kaikkiin sosiaalipoliittisiin asioihin, KEHY-asioihin, ympäristöajatteluun tai suhteessa koulutukseen ylipäänsä – opiskelijan kyvyistä, voimavaroista ja alkuperästä huolimatta.
Nämä kaikki muodostavat yhtenäisen maailmankuvan, joka ottaa ensisijaisesti huomioon kaikista heikoimman opiskelijan aseman. Ympäristö on yhtälailla heikossa asemassa. Ympäristöstä huolehtiminen on osa yliopistojen yleistä yhteiskuntavastuuta, joka kertoo siitä, ettei yliopisto elä missään umpiossa tai tyhjiössä, vaan se on olennainen osa yhteiskunnallista tilaa. Yliopisto keskustelee ja vaikuttaa yhteiskuntaan samalla tavalla kuin yhteiskunta vaikuttaa siihen. Edustajisto sen poliittisimpana opiskelijaelimenä tekee nämä ratkaisut, jotka pohjautuvat hyvin pitkälti yksittäisten edustajien ja ryhmien yleiseen arvomaailmaan.
Yliopistoyhteisön tulee olla heikoimman opiskelijan puolella ja parantaa hänen voimavaroja ja jaksamistaan, siitä mitä ne nyt ovat. Näin sen sijaan, että yliopiston ja opiskelijoiden kehitystä katsottaisiin taloudellisten resurssien mukaan, tai sellaisten opiskelijoiden sijaan, jotka osaavat jo nyt huolehtia itsestään. Toki heidänkin asemaa täytyy myös nostaa, mutta ensisijalla kehityksen kohteena täytyy olla kaikista heikko-osaisimmat opiskelijat ja heidän hyvinvointinsa.
Päättyneet edustajistovaalit olivat hyvin pitkälti arvovaalit, niin kuin vaalit yleensäkin ovat. Edustajat valittiin heidän ajamiensa asioiden sekä heidän edustamiensa arvojen myötä.
Arvojen kautta pystymme näkemään tilanteita ja arvioimaan sitä, kuinka valittu henkilö pyrkii toimimaan seuraavan parin vuoden aikana ennakoimattomissa tilanteissa. Näihin täytyy kulloinkin reagoida. Valitun henkilön arvot ovat olennainen osa ihmisen persoonaa ja äänestäjä saa tällä tavoin myös jonkinlaisen kuluttajansuojan sille ketä ja miksi äänestää. Arvokysymysten lopullinen päämäärä on saada tietää mihin suuntaan valittu henkilö aikoo yhteisöään edistää. Näissä vaaleissa oli esillä selkeästi tietyt periaatteelliset poliittiset arvoeroavaisuudet.
Poliittisiksi kysymyksiksi vaaleissa nousivat kehitysyhteistyön kohtalo tulevaisuudessa, se kuinka varoja käytetään opiskelijoiden jatkuvan vähentymisen myötä ja minkälaisia työtehtäviä ylioppilaskunta tulee tulevaisuudessa tekemään. Nämä kaikki ovat poliittisia valintoja, joihin äänestäjät ottivat kantaa ja antoivat tukensa oman arvopohjansa kautta.
Minkälaisista arvoista puhutaan: taantumus vs. edistys, raha vs. sivistys, luonto ja ympäristö välinearvona vs. itseisarvona. Grönioni vastaa jälkimmäisiin kutsuihin. Näissä vaaleissa valittiin myös se kulttuuri, mitä JYY tulee edustamaan seuraavan parin vuoden aikana. Se määrittelee tuleeko JYY:stä byrokratiaan taipuvien ihmisten suljettu sisäpiiri vai nostetaanko JYY:ssä oikeasti asioita poliittiseen debattiin ja kuinka ne nostetaan – annetaanko jäsenistölle todelliset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon.
Tärkeinä kysymyksinä, jotka vaativat vastausta ovat myös missä vaiheessa osallistuttaminen tehdään ja minkälaiset välineet päätöksentekoon annetaan. Poliittinen kulttuuri määrittelee sen hengen, millä yliopistoa kehitetään. Onko kyseessä keskusteleva, mielipiteet huomioonottava demokraattinen yhteisö, jossa jokaisella on sananvalta, vai onko se kabineteissa päätöksiä tekevä elin, joka ei keskustele keskeneräisistä asioista ja joka tuo päätökset pöytään ilman, että niitä kriittisesti tarkasteltaisiin useilta eri kannoilta?
Grönioni pyrkii tässä suhteessa avaamaan JYY:n pölyttyneet huoneet, avaamaan päätöksentekoa ja nostaa asioita keskusteluun demokraattisesti.
Tämä on tasa-arvoajattelua, joka kumpuaa siitä, että yliopistoyhteisöjen heikoimpien yksilöiden asemaa tulee parantaa nykyisestään huomattavasti. Yhteisö on juuri niin voimakas kuin sen heikoin yksilö on. Tämä ajattelu pätee terveydenhoitoon, SORA—hankkeeseen, opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan ajamiseen, kaikkiin sosiaalipoliittisiin asioihin, KEHY-asioihin, ympäristöajatteluun tai suhteessa koulutukseen ylipäänsä – opiskelijan kyvyistä, voimavaroista ja alkuperästä huolimatta.
Nämä kaikki muodostavat yhtenäisen maailmankuvan, joka ottaa ensisijaisesti huomioon kaikista heikoimman opiskelijan aseman. Ympäristö on yhtälailla heikossa asemassa. Ympäristöstä huolehtiminen on osa yliopistojen yleistä yhteiskuntavastuuta, joka kertoo siitä, ettei yliopisto elä missään umpiossa tai tyhjiössä, vaan se on olennainen osa yhteiskunnallista tilaa. Yliopisto keskustelee ja vaikuttaa yhteiskuntaan samalla tavalla kuin yhteiskunta vaikuttaa siihen. Edustajisto sen poliittisimpana opiskelijaelimenä tekee nämä ratkaisut, jotka pohjautuvat hyvin pitkälti yksittäisten edustajien ja ryhmien yleiseen arvomaailmaan.
Yliopistoyhteisön tulee olla heikoimman opiskelijan puolella ja parantaa hänen voimavaroja ja jaksamistaan, siitä mitä ne nyt ovat. Näin sen sijaan, että yliopiston ja opiskelijoiden kehitystä katsottaisiin taloudellisten resurssien mukaan, tai sellaisten opiskelijoiden sijaan, jotka osaavat jo nyt huolehtia itsestään. Toki heidänkin asemaa täytyy myös nostaa, mutta ensisijalla kehityksen kohteena täytyy olla kaikista heikko-osaisimmat opiskelijat ja heidän hyvinvointinsa.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Anteeksi, saisinko luvan puhua teille hieman politiikkaa?
Vaalit on demokraattinen prosessi, jossa äänestäjät valitsevat äänestämällä edustajansa kulloinkin haluttuun hallinnolliseen tai poliittiseen instituutioon. Edustajat saavat äänestäjiltään legitiimin mandaatin, jolla he pyrkivät käyttämään saamaansa valtaa mahdollisimman hyvin. Instituutiot itsessään muodostavat merkittäviä valtakeskittymiä, joissa tehtävät päätökset vaikuttavat yhteisöön ja yhteisön hyvinvointiin. Kaikki edellä mainitut piirteet pätevät myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon.
Demokraattiseen päätöksentekoon ja vaaleihin kuuluvat ainakin seuraavat neljä osa-aluetta, joita ilman emme voi mieltää toimivamme oikeudenmukaisen päätöksenteon mukaisesti: 1. Kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. 2. Jokaisella äänestyskelpoisella ihmisellä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. 3. Jokaisella pitää olla mahdollisuus valistuneen ymmärryksen lisääntymiseen. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus tutustua, harkita ja oppia keskustelemalla ja kyselemällä päätettävistä asioista sekä niiden vaihtoehtoisista ratkaisuista. 4. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus agendan kontrollointiin. Tämä mahdollisuus takaa sen, että agendalle nousee tasapuolisesti asioita eri poliittisista näkökulmista nähden. Kunkin kohdan tärkeys korostuu niiden negaation kautta. Jos jokin mahdollisuuksista otetaan pois, ei päätöksentekoa voi enää kutsua demokraattiseksi. (Dahl 1998, 38-42.)
Jo ehdokasasettelun aikana kuitenkin meneillään olevat JYY:n edustajistovaalit saivat merkillisiä piirteitä. Keskusvaalilautakunta antoi ilmoituksen vaaleja edeltävästä ajasta pyytäen ehdolla olevia henkilöitä olemaan puhumatta politiikasta ennen edustajistovaaleja. Tämä säännös on sittemmin joutunut jokaisen ryhmittymän kritiikin kohteeksi ja se muutettiin nopealla tahdilla vastaamaan tavallista länsimaista demokratiaa. On hyvin huolestuttavaa, että keskusvaalilautakunta, siis vaalien institutionaalinen osa, jonka tarkoituksena on taata vaalien demokraattisuus, asetti alkuperäiset säännöt epädemokraattisiksi. Tilanne olisi ollut hyväksyttävissä, mikäli se olisi ollut ainutkertainen vahinko. Politiikasta puhuminen sallittiin kuitenkin melko nopeasti, eikä merkittävää vahinkoa ehtinyt tapahtua.
Tapaus ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi. Pian aiemman tapahtuman jälkeen keskusvaalilautakunnalta tuli seuraava viesti, jossa käsiteltiin yleisiä pelisääntöjä vaalikampanjassa: ”Jokainen vaaliliitto tekee omaa kampanjaansa. Muiden vaalilliittojen agendan tai liittojen ehdokkaiden kritisoiminen, haukkuminen tai mustamaalaaminen on yhteisesti sovittujen pelisääntöjen vastaista, joka ei tule kysymykseen, eikä ole näin ollen hyväksyttävää.” Siis mitä? Muiden vaaliliittojen agendaa ei saa kritisoida? Tässä tuli siis jo toinen keskusvaalilautakunnan viesti, joka pyrkii aivan rajoittamaan sananvapautta, äänestäjien etua ja äänestäjän oikeutta kuulla vaihtoehtoisia mielipiteitä asioista. Nämä säännökset vahingoittavat merkittävästi politiikasta puhumista ja rikkovat pahasti kaikkia käsityksiä demokratiasta. Käytännössä dialogi, jossa vertaillaan kriittisesti vaaliliittojen välisiä eroja, on tämän säännöksen mukaan kielletty. Agendojen kritisoiminen on olennainen osa poliittista vaikuttamista, eikä sitä saa kieltää. Politiikka ei ole hymistelyä tai konsensusta, päinvastoin. Politiikka on vastakkaisten ajatusten kilpakenttä, jossa äänestäjien täytyy saada käyttää arvostelukykyään tutustumalla ehdokkaiden mielipiteisiin. Ehdokkaiden tehtävänä on puolestaan kertoa ajamastaan agendasta ja nostaa esiin piirteitä toisten ryhmittymien agendoista, jotka eivät ole älyllisesti ja loogisesti kestäviä tai jotka sotivat omia arvoja vastaan. Kritiikitön vaalikampanja kuuluu lähinnä maihin, jotka eivät ole tunnettuja poliittisista vapauksistaan. Tätäkö on siis yliopistopolitiikka, jossa kansalaisia tulisi nimenomaan kouluttaa aktiiviseen ja kriittiseen keskustelukulttuuriin ja kansalaisvaikuttamiseen? Tämä kuulostaa ennemminkin alamaisuuteen painostavalta poliittiselta kulttuurilta.
Absurdeinta meneillään olevassa vaalikampanjassa on ehkä kuitenkin, että keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan oma ryhmittymä (JOK) on rikkonut keskusvaalilautakunnan asettamia vaalisääntöjä pitämällä ryhmän kotisivuja yliopiston palvelimella. Sivut on valituksen jälkeen poistettu palvelimelta. On surullista, että tuntuu siltä, että vaalien sääntöjä tarkkailevat henkilöt vaikuttavat tarvitsevan tarkkailijoita omille puuhilleen, jotka pitävät huolen siitä, että vaalit ovat aidosti demokraattiset ja noudattaisivat sääntöjä. Ehkä tämäkin puheenvuoro on liikaa keskusvaalilautakunnalle. Sanktioita odotellessa.
Demokraattiseen päätöksentekoon ja vaaleihin kuuluvat ainakin seuraavat neljä osa-aluetta, joita ilman emme voi mieltää toimivamme oikeudenmukaisen päätöksenteon mukaisesti: 1. Kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. 2. Jokaisella äänestyskelpoisella ihmisellä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. 3. Jokaisella pitää olla mahdollisuus valistuneen ymmärryksen lisääntymiseen. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus tutustua, harkita ja oppia keskustelemalla ja kyselemällä päätettävistä asioista sekä niiden vaihtoehtoisista ratkaisuista. 4. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus agendan kontrollointiin. Tämä mahdollisuus takaa sen, että agendalle nousee tasapuolisesti asioita eri poliittisista näkökulmista nähden. Kunkin kohdan tärkeys korostuu niiden negaation kautta. Jos jokin mahdollisuuksista otetaan pois, ei päätöksentekoa voi enää kutsua demokraattiseksi. (Dahl 1998, 38-42.)
Jo ehdokasasettelun aikana kuitenkin meneillään olevat JYY:n edustajistovaalit saivat merkillisiä piirteitä. Keskusvaalilautakunta antoi ilmoituksen vaaleja edeltävästä ajasta pyytäen ehdolla olevia henkilöitä olemaan puhumatta politiikasta ennen edustajistovaaleja. Tämä säännös on sittemmin joutunut jokaisen ryhmittymän kritiikin kohteeksi ja se muutettiin nopealla tahdilla vastaamaan tavallista länsimaista demokratiaa. On hyvin huolestuttavaa, että keskusvaalilautakunta, siis vaalien institutionaalinen osa, jonka tarkoituksena on taata vaalien demokraattisuus, asetti alkuperäiset säännöt epädemokraattisiksi. Tilanne olisi ollut hyväksyttävissä, mikäli se olisi ollut ainutkertainen vahinko. Politiikasta puhuminen sallittiin kuitenkin melko nopeasti, eikä merkittävää vahinkoa ehtinyt tapahtua.
Tapaus ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi. Pian aiemman tapahtuman jälkeen keskusvaalilautakunnalta tuli seuraava viesti, jossa käsiteltiin yleisiä pelisääntöjä vaalikampanjassa: ”Jokainen vaaliliitto tekee omaa kampanjaansa. Muiden vaalilliittojen agendan tai liittojen ehdokkaiden kritisoiminen, haukkuminen tai mustamaalaaminen on yhteisesti sovittujen pelisääntöjen vastaista, joka ei tule kysymykseen, eikä ole näin ollen hyväksyttävää.” Siis mitä? Muiden vaaliliittojen agendaa ei saa kritisoida? Tässä tuli siis jo toinen keskusvaalilautakunnan viesti, joka pyrkii aivan rajoittamaan sananvapautta, äänestäjien etua ja äänestäjän oikeutta kuulla vaihtoehtoisia mielipiteitä asioista. Nämä säännökset vahingoittavat merkittävästi politiikasta puhumista ja rikkovat pahasti kaikkia käsityksiä demokratiasta. Käytännössä dialogi, jossa vertaillaan kriittisesti vaaliliittojen välisiä eroja, on tämän säännöksen mukaan kielletty. Agendojen kritisoiminen on olennainen osa poliittista vaikuttamista, eikä sitä saa kieltää. Politiikka ei ole hymistelyä tai konsensusta, päinvastoin. Politiikka on vastakkaisten ajatusten kilpakenttä, jossa äänestäjien täytyy saada käyttää arvostelukykyään tutustumalla ehdokkaiden mielipiteisiin. Ehdokkaiden tehtävänä on puolestaan kertoa ajamastaan agendasta ja nostaa esiin piirteitä toisten ryhmittymien agendoista, jotka eivät ole älyllisesti ja loogisesti kestäviä tai jotka sotivat omia arvoja vastaan. Kritiikitön vaalikampanja kuuluu lähinnä maihin, jotka eivät ole tunnettuja poliittisista vapauksistaan. Tätäkö on siis yliopistopolitiikka, jossa kansalaisia tulisi nimenomaan kouluttaa aktiiviseen ja kriittiseen keskustelukulttuuriin ja kansalaisvaikuttamiseen? Tämä kuulostaa ennemminkin alamaisuuteen painostavalta poliittiselta kulttuurilta.
Absurdeinta meneillään olevassa vaalikampanjassa on ehkä kuitenkin, että keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan oma ryhmittymä (JOK) on rikkonut keskusvaalilautakunnan asettamia vaalisääntöjä pitämällä ryhmän kotisivuja yliopiston palvelimella. Sivut on valituksen jälkeen poistettu palvelimelta. On surullista, että tuntuu siltä, että vaalien sääntöjä tarkkailevat henkilöt vaikuttavat tarvitsevan tarkkailijoita omille puuhilleen, jotka pitävät huolen siitä, että vaalit ovat aidosti demokraattiset ja noudattaisivat sääntöjä. Ehkä tämäkin puheenvuoro on liikaa keskusvaalilautakunnalle. Sanktioita odotellessa.
torstai 29. lokakuuta 2009
Poliittista hedelmäpeliä
Minun on vaikea ymmärtää sitoutumattomia ryhmiä useastakin syystä. Ensinnäkin nämä ryhmät ovat aivan yhtä poliittisia kuin mitkä tahansa muut ryhmät. Politiikasta vain ei tunnuta pääsevän yhteisymmärykseen.
Kun äänestät sitoutumatonta ehdokasta, voittorivilläsi voi olla samaan aikaan, tsing, samaa mieltä kanssasi oleva, tsing, jokseenkin samaa mieltä kanssasi oleva tai tsing, täysin erimieltä kanssasi oleva.
Voittomahdollisuutesi tässä poliittisessa hedelmäpelissä ovat lottoarvonnan luokkaa. Antamalla äänesi sitoutumattomalle ehdokkaalle, jonka tunnet ja tiedät hyväksi tyypiksi, voit antaa juuri sen riittävän yhden äänen, jonka avulla sitoutumattoman ryhmän toinen ehdokas, joka on kanssasi täysin eri mieltä, voi noustaa edustajistoon. Sinulta meni poliittiset pelimerkit ja sait lohduksi ei voittoa tilityksen kaveriltasi.
Toiseksi, sitoutumattomat ryhmät tahtovat ottaa eroa puoluepolitiikkaan viittaaviin ryhmiin ja demonisoida ne poliittista suhmurointia edustaviksi oman edun tavoittelijoiksi. Hmmm. Tässä piilee muutamia ongelmia.
Nämä sitoutumattomat ryhmät ovat vähintäänkin yhtä paljon suhmuroimassa yliopistopolitiikan kabineteissa kuin puoluepolitiikkaan viittavaat ryhmät. Nämä sitoutumattomat ryhmät ovat samaa ja eri mieltä kaikkien kanssa edustaen yhdellä hetkellä toista äärilaitaa ja toisella hetkellä toista äärilaitaa, jonka välille mahtuu tietenkin poliittinen keskusta, joka on hyvin kaukanana neutraalista vaihtoehdosta.
Sitoutumattomuus ei tarkoita poliittista sitoutumattomuutta. Sitoutumattomuus tarkoittaa sitoutumattomuutta edustaa muita vaaleissa olevia ryhmiä. Sitoutumattomuus tarkoittaa sitoutumattomuutta sitoutumattoman ryhmän tavoitteisiin sekä arvoihin, joita ei voi olla, koska ryhmä on sitoutumaton. Sitoutumaton ryhmä kelpaa mihin tahansa hallituskoalitioon yhtä hyvin tai huonosti, koska kenelläkään ei ole tietoa, minkälaiseen politiikkaan sitoutumattoman ryhmän ehdokas voi sitoutua, jos sitoutumattomuudesta pidetään kiinni. Jos sitoutumattomuudesta sitten ei pidetä kiinni, niin miksi esiinnytään sitoutumattomana ryhmänä?
On toki hyvä monelle, että voi antaa itsestään sen vaikutelman, että ei ota mihinkään kantaa ja on täysin sitoutumaton mihinkään, mutta onko edustajisto sitten oikea paikka sitoutumattomille? Siellä tietääkseni sitoudutaan opiskelijan edunvalvontaan. Opiskelijan edunvalvonta ei toisaalta tarkoita itsessään juuri mitään, joten kenties sitoutumattomille on sittenkin tilaa, sillä linjattomuus kuuluu sitoutumattomaan ajatteluun.
Linkin takaa löydät todella vahvaa sitoutumista vihreisiin arvoihin. Mitä vihreät arvot tarkoittavat? Lue vaaliohjelmamme, niin löydät vastauksen molempiin kysymyksiin:
http://www.jyvioni.org/vaalit/gronioni-vaaliohjelma/
Lähipäivinä blogissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: Politiikka yliopistopolitiikassa, Pohjois-Korean edustajistovaalit, paskantärkeää pikkupolitikointia leikkikentällä sekä ovatko JYYn edustajistovaalit kaveri- vai poliittiset vaalit? Pysy mukana. Kissapojat teroittavat kynsiään.
Kun äänestät sitoutumatonta ehdokasta, voittorivilläsi voi olla samaan aikaan, tsing, samaa mieltä kanssasi oleva, tsing, jokseenkin samaa mieltä kanssasi oleva tai tsing, täysin erimieltä kanssasi oleva.
Voittomahdollisuutesi tässä poliittisessa hedelmäpelissä ovat lottoarvonnan luokkaa. Antamalla äänesi sitoutumattomalle ehdokkaalle, jonka tunnet ja tiedät hyväksi tyypiksi, voit antaa juuri sen riittävän yhden äänen, jonka avulla sitoutumattoman ryhmän toinen ehdokas, joka on kanssasi täysin eri mieltä, voi noustaa edustajistoon. Sinulta meni poliittiset pelimerkit ja sait lohduksi ei voittoa tilityksen kaveriltasi.
Toiseksi, sitoutumattomat ryhmät tahtovat ottaa eroa puoluepolitiikkaan viittaaviin ryhmiin ja demonisoida ne poliittista suhmurointia edustaviksi oman edun tavoittelijoiksi. Hmmm. Tässä piilee muutamia ongelmia.
Nämä sitoutumattomat ryhmät ovat vähintäänkin yhtä paljon suhmuroimassa yliopistopolitiikan kabineteissa kuin puoluepolitiikkaan viittavaat ryhmät. Nämä sitoutumattomat ryhmät ovat samaa ja eri mieltä kaikkien kanssa edustaen yhdellä hetkellä toista äärilaitaa ja toisella hetkellä toista äärilaitaa, jonka välille mahtuu tietenkin poliittinen keskusta, joka on hyvin kaukanana neutraalista vaihtoehdosta.
Sitoutumattomuus ei tarkoita poliittista sitoutumattomuutta. Sitoutumattomuus tarkoittaa sitoutumattomuutta edustaa muita vaaleissa olevia ryhmiä. Sitoutumattomuus tarkoittaa sitoutumattomuutta sitoutumattoman ryhmän tavoitteisiin sekä arvoihin, joita ei voi olla, koska ryhmä on sitoutumaton. Sitoutumaton ryhmä kelpaa mihin tahansa hallituskoalitioon yhtä hyvin tai huonosti, koska kenelläkään ei ole tietoa, minkälaiseen politiikkaan sitoutumattoman ryhmän ehdokas voi sitoutua, jos sitoutumattomuudesta pidetään kiinni. Jos sitoutumattomuudesta sitten ei pidetä kiinni, niin miksi esiinnytään sitoutumattomana ryhmänä?
On toki hyvä monelle, että voi antaa itsestään sen vaikutelman, että ei ota mihinkään kantaa ja on täysin sitoutumaton mihinkään, mutta onko edustajisto sitten oikea paikka sitoutumattomille? Siellä tietääkseni sitoudutaan opiskelijan edunvalvontaan. Opiskelijan edunvalvonta ei toisaalta tarkoita itsessään juuri mitään, joten kenties sitoutumattomille on sittenkin tilaa, sillä linjattomuus kuuluu sitoutumattomaan ajatteluun.
Linkin takaa löydät todella vahvaa sitoutumista vihreisiin arvoihin. Mitä vihreät arvot tarkoittavat? Lue vaaliohjelmamme, niin löydät vastauksen molempiin kysymyksiin:
http://www.jyvioni.org/vaalit/gronioni-vaaliohjelma/
Lähipäivinä blogissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: Politiikka yliopistopolitiikassa, Pohjois-Korean edustajistovaalit, paskantärkeää pikkupolitikointia leikkikentällä sekä ovatko JYYn edustajistovaalit kaveri- vai poliittiset vaalit? Pysy mukana. Kissapojat teroittavat kynsiään.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Miksi tyytyä yhteen? Arvot ja konkretia.
Kun jokin ryhmä vaatii opiskelijan parempaa huomista, niin mitä ryhmä silloin oikein vaatii? Tämä ei ole kirkastunut minulle. Opiskelijan parempi huominen voi tarkoittaa toiselle koulutuksen maksullisuutta ja toiselle maksutonta koulutusta.
Toinen suosikkini on opiskelijoiden edunvalvonta. Mitä tuo edunvalvonta oikein tarkoittaa? Voisiko joku kertoa minulle, mitä opiskelijoiden edunvalvonta itsessään tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että ylioppilaskunta lakkautetaan, jotta kukaan ei joudu maksamaan ylioppilaskunnan jäsenmaksua vai kenties jotain muuta.
On myös kehittyneempiä ryhmiä. Nämä kehittyneemmät ryhmät kertovat, että opiskelijan parempi huominen tarkoittaa tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta.
Hmmm, kuinka moni ryhmä kampanjoi vastustamalla näitä yleviä päämääriä?
Olen havainnut kaksi äärilaitaa näissäkin JYYn edustajistovaaleissa. Toiset ryhmät nostavat esiin muutaman konkreettisen tavoitteen ja toiset puolestaan julistavat arvonsa ilman konkretiaa.
Ensimmäisessä kategoriassa on se ongelma, että olennaisinta ei ole se, mitä pari asiaa sanotaan, vaan mitkä kaikki asiat jätetään sanomatta. Jos ryhmän arvoista ei tiedä muuta kuin sen, että he kannattavat vaikkapa nyt vastuuttomuutta, niin äänestäjän on vaikea tietää, miten ryhmä suhtautuu noiden muutaman teeman lisäksi kaikkiin muihin kahden vuoden aikana esiin nouseviin kysymyksiin, paitsi tietysti vastuuttomuuteen nojaten.
Toisaalta, jos ryhmä vain julistautuu joihinkin arvoihin ilman mitään konkretiaa, kuinka nuo arvot tuodaan käytäntöön, niin tilanne on lähes yhtä ongelmallinen kuin edellä mainittu tilanne. Äänestäjälle jää arvottavaksi se, miten arvoja sovelletaan käytännön kysymyksissä ja saako ryhmä mitään aikaan arvojulistuksensa ohella.
Ei riitä se, että ryhmän jäsenet keskenään puhuvat asioista ja tietävät, mitä arvoja he edustavat tai mitä konkreettista heillä on arvojensa tueksi. Nämä asiat pitäisi kertoa vaaleissa äänestäjille, joiden tehtävänä ei ole vain arvailla vaan tietää, miten heidän valtuuttamaa ääntä kohdellaan.
Ehdokkaiden tehtävänä on kertoa arvonsa ja ne keinot, joilla noista arvoista tehdään konkretiaa. Jos ehdokas ei tiedä arvojaan tai konkretiaa arvojensa edistämiseen, niin tämänkin voi sanoa suoraan. Rehellisyys on arvo itsessään ja konkretiaa on sen kertominen äänestäjille.
Grönioni on tehnyt kuusikohtaisen konreettisen vaaliohjelman, josta käy selvästi ilmi ryhmän arvot sekä ne keinot, joilla pyrimme toteuttamaan arvojamme.
Äänestäjä ansaitsee poliittista kuluttajansuojaa ja Grönioni tarjoaa sitä. Kun äänestät Grönionia, tiedät mitä äänestät. Lue siis vaaliohjelmamme, olitpa asioista mitä mieltä tahansa. Tärkeintä on, että vaaliohjelman jälkeen tiedät, mitä mieltä Grönioni on asioista, niin arvojen kuin konkretiankin puolesta.
1. Maksuton ja laadukas koulutus
Maksuton koulutus takaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut saattavat olla tie maksulliseen koulutukseen yliopistoissa. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Maksuton koulutus lähtömaasta riippumatta takaa meille moniarvoisen kampuksen ja edistää globaalia tasa-arvoisuutta.
* Ei lukukausimaksuja suomalaisille eikä kansainvälisille opiskelijoille.
* Yliopistosta ei saa tehdä voittoa tavoittelevaa yritystä. Opiskelijaliikkeen on vahdittava ja vaadittava tätä yliopistolta.
* Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta.
* Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.
Riittävä rahoitus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistaa tulevaisuuden innovaatiot. Nykyiset innovaatiot ovat pitkäjänteisen ja kestävän perurahoituksen tulosta. Yliopisto on myös opetusta varten; ei vain tutkimusta. Hyvän opiskelun työkalut kaikkien saataville – opintojen hidastuminen ei ole opiskelijan vika, jos opiskelun puitteet eivät ole kunnossa.
Oppimisvaikeudet ja aistirajoitukset on otettava huomioon oppimateriaalien tuottamisessa. Sähköinen opetusmateriaalin jakelu esimerkiksi Optiman kautta edistää esteetöntä opiskelua.
* Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta.
* Opiskelija - opettaja -suhdeluku kuntoon; lisää resursseja opetukseen ja ohjaukseen.
* Henkilökunnan pedagogiset-, kieli- ja atk-taidot on tuotava tälle vuosituhannelle.
* Tenttiakvaariohanketta on jatkettava, ja sille on kohdistettava riittävä rahoitus.
* Yliopistolle palkattava opintopsykologi.
* Kampuksella lisää tietokone- ja työskentelytiloja. 24/7-sähköavainmalli käyttöön laajemmin.
* Enemmän tenttikirjoja saataville myös e-kirjojen muodossa.
* Avoimet ja yhtenäiset käyttäjäoikeudet kaikkien Suomen yliopistojen tietokantoihin.
* Elämäntilanteen muutokset ja yksilölliset tarpeet tulisi huomioida opintojen ohjauksessa ja suunnittelussa.
2. Onnellisen elämän edellytykset ja hyvinvointi
Hyvinvointi on opiskelun, tutkimuksen ja henkisen kehityksen perusedellytys. Kaiken toiminnan tavoitteena tulee olla terve, hyvinvoiva ja tasapainoinen opiskelija. Opiskelun on oltava esteetöntä. Vamma, sairaus, oppimisvaikeus tai seksuaalinen suuntautuneisuus ei saa muodostua esteeksi opiskelulle. Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa.
Jokaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuudet tuntea itsensä yhteisöön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, iästä, vammasta tai vakaumuksesta.
Jos opiskelun edellytykset ja opiskelijan elämän peruskivet eivät ole kohdallaan, ei opiskelusta tule mitään. Ongelmiin pitää puuttua ajoissa, muuten ne vaikeutuvat entisestään. Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kun opiskelija voi hyvin, opintoajat eivät veny turhaan ja oppimistulokset ovat hyviä.
* Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Portaattomuus, oikea valaistus, värikontrastit ja selkeät opasteet helpottavat kulkemista.
* Jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus terveyspalveluihin kohtuullisessa jonotusajassa.
* Opiskelijan mielenterveydestä huolehtimisen tulee olla poikkileikkaava teema mm. koulutuspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, ja asuntopolitiikassa.
* Yhteisöllisyyttä edistävää ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan toimintaa on tuettava.
* Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia.
* Opiskelijaravintoloiden tulee tarjota ravintoarvoiltaan riittävää ja terveellistä ruokaa. Myös kasvissyöjien proteiinin saanti on taattava.
* Opiskelijaravintoloiden ruokalistojen tulee huomioida jokaisen opiskelijan erityistarpeet.
* Elääkseen tasapainoista elämää ja voidakseen opiskella täysipainoisesti myös opiskelijoiden tulee voida viettää lomaa.
Opiskelijat ansaitsevat samat muillekin kuuluvat perusoikeudet sosiaaliturvaan, esimerkiksi toimeentulotukeen. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo- ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa.
* Sairauspäiväraha saatava yhteensopivaksi opintotuen kanssa.
* Opiskelijan toimeentulo ei saa perustua lainalle.
* Äitiysminimipäiväraha on korotettava ja opintotukeen on saatava lapsikorotus.
* Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken.
* Asumislisä on irrotettava opintojen etenemisen seurannasta ja saatava ympärivuotiseksi.
* Kelan käsittelyajat kohtuullisiksi.
3. Jyväskylä - opiskelijan kaupunki
Todellisessa opiskelijakaupungissa opiskelijoiden merkitys tunnustetaan myös käytännön tekojen kautta. Tahdomme nähdä tilanteen, jossa JYYn ja JAMKOn edustajat keskustelevat säännöllisesti kaupungin johtavien virkamiesten kanssa asioista, jotka vaikuttavat suoraan opiskelijan arkeen. Kuntavaikuttamisen rakenteet eivät saa olla yksittäisten ja vaihtuvien henkilöiden varassa.
* Opiskelijoiden ääntä ei pidä pelkästään kuunnella, vaan ottaa tasavertaisesti huomioon opiskelijan arkeen vaikuttavien päätösten yhteydessä.
* Kevyen liikenteen väylien kehittämistä jatkettava: Jyväskylään saatava lisää ajoradoista ja kävelyteistä erillisiä pyöräkaistoja.
* Kävelykeskustaa kehitettävä ja laajennettava. Kävelykatua jatkettava kampukselle asti.
* Lisää vapaata kaupunkitilaa.
* Edullisia liikunta- ja kulttuuritiloja opiskelijoille.
* Lisää ei-kaupallista tilaa aktiiviselle kansalaisuudelle.
* Julkisen liikenteen verkosto toimivaksi ja hinnat kohtuullisiksi.
* Opiskelijoiden toimeentulohakemukset käsiteltävä keskitetysti.
4. Ympäristöstä huolehtiminen kuuluu kaikille
Yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ympäristöasioissa. Vaadimme, että Jyväskylän yliopisto toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Yksilöiden toiminnalla on merkitystä, ja tuhansien ihmisten muodostamana yhteisönä yliopiston toiminnan vaikutukset ulottuvat laajemmalle.
* Yliopiston sitouduttava hiilineutraaliin ja jätteettömään yliopistoon
* Ylioppilaskunnan tulee panostaa matalaenergiataloihin rakentamisessaan
* Kortepohjan asuntojen energiatehokkuutta on parannettava.
* Ylioppilaskunnan tulee tehdä tiedotuskampanja yliopiston ja ylioppilaskylän energiasäästömahdollisuuksista sekä kierrätyksestä
* Ylioppilaskunnan tulee toteuttaa Green Officen tavoitteet. Asiassa voidaan käyttää opiskelijoiden osaamista ja saavuttaa tavoitteet ilman varsinaista sertifikaattia.
* Yliopistolle on palkattava energia-asioista vastaava henkilö, jonka tehtävänä on vastata energiatehokkuuden parantamisesta ja energiankulutuksen vähentämisestä yliopiston julkisissa tiloissa.
* Luomu- ja Reilun kaupan tuotteiden ja lähiruuan saatavuutta on parannettava kampuksella
* Yliopiston tilojen energiatehokkuutta parannettava. Tietokoneet yöksi kiinni ja energiatehokkaita valaisimia kampukselle. Green snapper takaisin käyttöön!
* Kierrätysmahdollisuuksia yliopiston tiloissa on parannettava: biojätteille ja take away- kupeille omat keräysastiat laajasti kaikkiin yliopiston rakennuksiin.
5. Vapaa-aika on perusoikeus
Vapaa-aika on opiskelijan perusoikeus. Aktiivinen järjestötoiminta, kulttuuriharrastus ja liikunta tasapainottavat opiskelua. Jokaisen henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Opiskelu ei ole vain luennoilla ja tenteissä istumista vaan ennen kaikkea ajattelemista. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa, haahuilua ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Tiukasti rajatusta ja paineita luovasta putkiopiskelusta on vain harvoin hyviä seurauksia.
* Monipuolista kulttuuritarjontaa kampukselle.
* Ilokiven ja Rentukan profiilia nostettava uusia tekijöitä perehdyttämällä.
* Ilmoitustilaa kulttuuritapahtumille.
* Jyväskylän kulttuuritoimijat yhteistyöhön.
* Kulttuuria ja liikuntaa tuomaan elämyksiä.
* Lisää edullisia/ maksuttomia tapahtuma- ja kulttuuritiloja järjestöille.
* Järjestökoulutusta alayhteistöille.
6. Yliopistoyhteisö osana ympäröivää maailmaa
Yliopistoyhteisö - eli yliopisto ja ylioppilaskunta - eivät elä yhteiskunnasta tai maailmasta erillisessä kuplassa. Siksi kaikki mitä teemme yliopistolla vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan. Yliopiston tulee toimia aktiivisesti suunnannäyttäjänä niin ympäristö- kuin sosiaalisissakin kysymyksissä. Ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa.
* Yliopiston tulee toimia suunnannäyttäjänä ympäristö- ja sosiaalisissa kysymyksissä.
* Hankintatoimessa ja kilpailuttamisessa on huomioitava ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat - halvin ei aina ole paras.
* Liikennejärjestelyt turvallisemmaksi Seminaarinmäellä.
* Yliopistoyhteisön on tuettava avoimia ohjelmistoja. Ei makseta turhista lisensseistä!
* Ylioppilaskunnan viestinnän tulee olla avointa ja päätöksenteon läpinäkyvää.
* Ylioppilaskunnan tulee pystyä edustamaan opiskelijoiden asemaa ennen ja jälkeen yliopiston. Teemme tänään päätöksiä itsemme ja toisten puolesta niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
Toinen suosikkini on opiskelijoiden edunvalvonta. Mitä tuo edunvalvonta oikein tarkoittaa? Voisiko joku kertoa minulle, mitä opiskelijoiden edunvalvonta itsessään tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että ylioppilaskunta lakkautetaan, jotta kukaan ei joudu maksamaan ylioppilaskunnan jäsenmaksua vai kenties jotain muuta.
On myös kehittyneempiä ryhmiä. Nämä kehittyneemmät ryhmät kertovat, että opiskelijan parempi huominen tarkoittaa tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta.
Hmmm, kuinka moni ryhmä kampanjoi vastustamalla näitä yleviä päämääriä?
Olen havainnut kaksi äärilaitaa näissäkin JYYn edustajistovaaleissa. Toiset ryhmät nostavat esiin muutaman konkreettisen tavoitteen ja toiset puolestaan julistavat arvonsa ilman konkretiaa.
Ensimmäisessä kategoriassa on se ongelma, että olennaisinta ei ole se, mitä pari asiaa sanotaan, vaan mitkä kaikki asiat jätetään sanomatta. Jos ryhmän arvoista ei tiedä muuta kuin sen, että he kannattavat vaikkapa nyt vastuuttomuutta, niin äänestäjän on vaikea tietää, miten ryhmä suhtautuu noiden muutaman teeman lisäksi kaikkiin muihin kahden vuoden aikana esiin nouseviin kysymyksiin, paitsi tietysti vastuuttomuuteen nojaten.
Toisaalta, jos ryhmä vain julistautuu joihinkin arvoihin ilman mitään konkretiaa, kuinka nuo arvot tuodaan käytäntöön, niin tilanne on lähes yhtä ongelmallinen kuin edellä mainittu tilanne. Äänestäjälle jää arvottavaksi se, miten arvoja sovelletaan käytännön kysymyksissä ja saako ryhmä mitään aikaan arvojulistuksensa ohella.
Ei riitä se, että ryhmän jäsenet keskenään puhuvat asioista ja tietävät, mitä arvoja he edustavat tai mitä konkreettista heillä on arvojensa tueksi. Nämä asiat pitäisi kertoa vaaleissa äänestäjille, joiden tehtävänä ei ole vain arvailla vaan tietää, miten heidän valtuuttamaa ääntä kohdellaan.
Ehdokkaiden tehtävänä on kertoa arvonsa ja ne keinot, joilla noista arvoista tehdään konkretiaa. Jos ehdokas ei tiedä arvojaan tai konkretiaa arvojensa edistämiseen, niin tämänkin voi sanoa suoraan. Rehellisyys on arvo itsessään ja konkretiaa on sen kertominen äänestäjille.
Grönioni on tehnyt kuusikohtaisen konreettisen vaaliohjelman, josta käy selvästi ilmi ryhmän arvot sekä ne keinot, joilla pyrimme toteuttamaan arvojamme.
Äänestäjä ansaitsee poliittista kuluttajansuojaa ja Grönioni tarjoaa sitä. Kun äänestät Grönionia, tiedät mitä äänestät. Lue siis vaaliohjelmamme, olitpa asioista mitä mieltä tahansa. Tärkeintä on, että vaaliohjelman jälkeen tiedät, mitä mieltä Grönioni on asioista, niin arvojen kuin konkretiankin puolesta.
1. Maksuton ja laadukas koulutus
Maksuton koulutus takaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut saattavat olla tie maksulliseen koulutukseen yliopistoissa. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Maksuton koulutus lähtömaasta riippumatta takaa meille moniarvoisen kampuksen ja edistää globaalia tasa-arvoisuutta.
* Ei lukukausimaksuja suomalaisille eikä kansainvälisille opiskelijoille.
* Yliopistosta ei saa tehdä voittoa tavoittelevaa yritystä. Opiskelijaliikkeen on vahdittava ja vaadittava tätä yliopistolta.
* Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta.
* Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.
Riittävä rahoitus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistaa tulevaisuuden innovaatiot. Nykyiset innovaatiot ovat pitkäjänteisen ja kestävän perurahoituksen tulosta. Yliopisto on myös opetusta varten; ei vain tutkimusta. Hyvän opiskelun työkalut kaikkien saataville – opintojen hidastuminen ei ole opiskelijan vika, jos opiskelun puitteet eivät ole kunnossa.
Oppimisvaikeudet ja aistirajoitukset on otettava huomioon oppimateriaalien tuottamisessa. Sähköinen opetusmateriaalin jakelu esimerkiksi Optiman kautta edistää esteetöntä opiskelua.
* Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta.
* Opiskelija - opettaja -suhdeluku kuntoon; lisää resursseja opetukseen ja ohjaukseen.
* Henkilökunnan pedagogiset-, kieli- ja atk-taidot on tuotava tälle vuosituhannelle.
* Tenttiakvaariohanketta on jatkettava, ja sille on kohdistettava riittävä rahoitus.
* Yliopistolle palkattava opintopsykologi.
* Kampuksella lisää tietokone- ja työskentelytiloja. 24/7-sähköavainmalli käyttöön laajemmin.
* Enemmän tenttikirjoja saataville myös e-kirjojen muodossa.
* Avoimet ja yhtenäiset käyttäjäoikeudet kaikkien Suomen yliopistojen tietokantoihin.
* Elämäntilanteen muutokset ja yksilölliset tarpeet tulisi huomioida opintojen ohjauksessa ja suunnittelussa.
2. Onnellisen elämän edellytykset ja hyvinvointi
Hyvinvointi on opiskelun, tutkimuksen ja henkisen kehityksen perusedellytys. Kaiken toiminnan tavoitteena tulee olla terve, hyvinvoiva ja tasapainoinen opiskelija. Opiskelun on oltava esteetöntä. Vamma, sairaus, oppimisvaikeus tai seksuaalinen suuntautuneisuus ei saa muodostua esteeksi opiskelulle. Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa.
Jokaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuudet tuntea itsensä yhteisöön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, iästä, vammasta tai vakaumuksesta.
Jos opiskelun edellytykset ja opiskelijan elämän peruskivet eivät ole kohdallaan, ei opiskelusta tule mitään. Ongelmiin pitää puuttua ajoissa, muuten ne vaikeutuvat entisestään. Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kun opiskelija voi hyvin, opintoajat eivät veny turhaan ja oppimistulokset ovat hyviä.
* Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Portaattomuus, oikea valaistus, värikontrastit ja selkeät opasteet helpottavat kulkemista.
* Jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus terveyspalveluihin kohtuullisessa jonotusajassa.
* Opiskelijan mielenterveydestä huolehtimisen tulee olla poikkileikkaava teema mm. koulutuspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, ja asuntopolitiikassa.
* Yhteisöllisyyttä edistävää ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan toimintaa on tuettava.
* Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia.
* Opiskelijaravintoloiden tulee tarjota ravintoarvoiltaan riittävää ja terveellistä ruokaa. Myös kasvissyöjien proteiinin saanti on taattava.
* Opiskelijaravintoloiden ruokalistojen tulee huomioida jokaisen opiskelijan erityistarpeet.
* Elääkseen tasapainoista elämää ja voidakseen opiskella täysipainoisesti myös opiskelijoiden tulee voida viettää lomaa.
Opiskelijat ansaitsevat samat muillekin kuuluvat perusoikeudet sosiaaliturvaan, esimerkiksi toimeentulotukeen. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo- ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa.
* Sairauspäiväraha saatava yhteensopivaksi opintotuen kanssa.
* Opiskelijan toimeentulo ei saa perustua lainalle.
* Äitiysminimipäiväraha on korotettava ja opintotukeen on saatava lapsikorotus.
* Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken.
* Asumislisä on irrotettava opintojen etenemisen seurannasta ja saatava ympärivuotiseksi.
* Kelan käsittelyajat kohtuullisiksi.
3. Jyväskylä - opiskelijan kaupunki
Todellisessa opiskelijakaupungissa opiskelijoiden merkitys tunnustetaan myös käytännön tekojen kautta. Tahdomme nähdä tilanteen, jossa JYYn ja JAMKOn edustajat keskustelevat säännöllisesti kaupungin johtavien virkamiesten kanssa asioista, jotka vaikuttavat suoraan opiskelijan arkeen. Kuntavaikuttamisen rakenteet eivät saa olla yksittäisten ja vaihtuvien henkilöiden varassa.
* Opiskelijoiden ääntä ei pidä pelkästään kuunnella, vaan ottaa tasavertaisesti huomioon opiskelijan arkeen vaikuttavien päätösten yhteydessä.
* Kevyen liikenteen väylien kehittämistä jatkettava: Jyväskylään saatava lisää ajoradoista ja kävelyteistä erillisiä pyöräkaistoja.
* Kävelykeskustaa kehitettävä ja laajennettava. Kävelykatua jatkettava kampukselle asti.
* Lisää vapaata kaupunkitilaa.
* Edullisia liikunta- ja kulttuuritiloja opiskelijoille.
* Lisää ei-kaupallista tilaa aktiiviselle kansalaisuudelle.
* Julkisen liikenteen verkosto toimivaksi ja hinnat kohtuullisiksi.
* Opiskelijoiden toimeentulohakemukset käsiteltävä keskitetysti.
4. Ympäristöstä huolehtiminen kuuluu kaikille
Yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ympäristöasioissa. Vaadimme, että Jyväskylän yliopisto toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Yksilöiden toiminnalla on merkitystä, ja tuhansien ihmisten muodostamana yhteisönä yliopiston toiminnan vaikutukset ulottuvat laajemmalle.
* Yliopiston sitouduttava hiilineutraaliin ja jätteettömään yliopistoon
* Ylioppilaskunnan tulee panostaa matalaenergiataloihin rakentamisessaan
* Kortepohjan asuntojen energiatehokkuutta on parannettava.
* Ylioppilaskunnan tulee tehdä tiedotuskampanja yliopiston ja ylioppilaskylän energiasäästömahdollisuuksista sekä kierrätyksestä
* Ylioppilaskunnan tulee toteuttaa Green Officen tavoitteet. Asiassa voidaan käyttää opiskelijoiden osaamista ja saavuttaa tavoitteet ilman varsinaista sertifikaattia.
* Yliopistolle on palkattava energia-asioista vastaava henkilö, jonka tehtävänä on vastata energiatehokkuuden parantamisesta ja energiankulutuksen vähentämisestä yliopiston julkisissa tiloissa.
* Luomu- ja Reilun kaupan tuotteiden ja lähiruuan saatavuutta on parannettava kampuksella
* Yliopiston tilojen energiatehokkuutta parannettava. Tietokoneet yöksi kiinni ja energiatehokkaita valaisimia kampukselle. Green snapper takaisin käyttöön!
* Kierrätysmahdollisuuksia yliopiston tiloissa on parannettava: biojätteille ja take away- kupeille omat keräysastiat laajasti kaikkiin yliopiston rakennuksiin.
5. Vapaa-aika on perusoikeus
Vapaa-aika on opiskelijan perusoikeus. Aktiivinen järjestötoiminta, kulttuuriharrastus ja liikunta tasapainottavat opiskelua. Jokaisen henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Opiskelu ei ole vain luennoilla ja tenteissä istumista vaan ennen kaikkea ajattelemista. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa, haahuilua ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Tiukasti rajatusta ja paineita luovasta putkiopiskelusta on vain harvoin hyviä seurauksia.
* Monipuolista kulttuuritarjontaa kampukselle.
* Ilokiven ja Rentukan profiilia nostettava uusia tekijöitä perehdyttämällä.
* Ilmoitustilaa kulttuuritapahtumille.
* Jyväskylän kulttuuritoimijat yhteistyöhön.
* Kulttuuria ja liikuntaa tuomaan elämyksiä.
* Lisää edullisia/ maksuttomia tapahtuma- ja kulttuuritiloja järjestöille.
* Järjestökoulutusta alayhteistöille.
6. Yliopistoyhteisö osana ympäröivää maailmaa
Yliopistoyhteisö - eli yliopisto ja ylioppilaskunta - eivät elä yhteiskunnasta tai maailmasta erillisessä kuplassa. Siksi kaikki mitä teemme yliopistolla vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan. Yliopiston tulee toimia aktiivisesti suunnannäyttäjänä niin ympäristö- kuin sosiaalisissakin kysymyksissä. Ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa.
* Yliopiston tulee toimia suunnannäyttäjänä ympäristö- ja sosiaalisissa kysymyksissä.
* Hankintatoimessa ja kilpailuttamisessa on huomioitava ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat - halvin ei aina ole paras.
* Liikennejärjestelyt turvallisemmaksi Seminaarinmäellä.
* Yliopistoyhteisön on tuettava avoimia ohjelmistoja. Ei makseta turhista lisensseistä!
* Ylioppilaskunnan viestinnän tulee olla avointa ja päätöksenteon läpinäkyvää.
* Ylioppilaskunnan tulee pystyä edustamaan opiskelijoiden asemaa ennen ja jälkeen yliopiston. Teemme tänään päätöksiä itsemme ja toisten puolesta niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
tiistai 27. lokakuuta 2009
JYYn kehitysyhteistyön joutsenlaulu?
15. JYYllä on tällä hetkellä oma projekti Intiassa ympäristökysymyksissä ja yhteistyöprojekti Sambiassa naisasialiikkeen kanssa. JYYn tulee jatkossakin käyttää jäsenmaksuvarojaan kehitysyhteistyöprojekteihin
Kissapojat ovat sitä mieltä, että JYYn tulee ehdottomasti tukea kehitysyhteistyötä budjettivaroistaan. Alla olevassa tekstissä kerromme, minkä takia.
JYY tekee aktiivista ja osallistavaa kehitysyhteistyötä, johon voit tutustua esimerkiksi kehitysyhteistyövaliokunnan kautta: http://www.jyy.fi/fi/mika_jyy/valiokunnat/kehitysyhteistyovaliokunta/?id=64
JYY on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa yksi aktiivisimmista ja suurimmista kehitysyhteistyön tekijöistä ylioppilaskuntatasolla ja toiminnallamme on todella merkitystä niin paikallisesti kuin myös avustuskohteille.
Kehitysyhteistyöasiat eivät ole vain valtion tai vapaaehtoisten organisaatioiden asia vaan kaikkien asia.
Ylioppilaskunta ei ole mikään erillinen saareke, johon eivät päde samat periaatteet kuin muuhunkin yhteiskuntaan. Samat moraaliset ja yhteisvastuulliset velvoitteet koskevat meitä kaikkia.
Kehitysyhteiistyössä ei ole kyse oikeistosta tai vasemmistosta tai puoluepolitiikasta. Kyse on yleishumanistisesta yhteisvastuullisuudesta.
Kehitysyhteistyö on osa ylioppilaskunnan kansainvälistä toimintaa, joka mahdollistaa paljon kokemusten vaihtoa ja oppimista sekä edistää aktiivista kansalaisuutta, joka on yksi ylioppilaskunnan tehtävistä.
Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoimintaa arvostellaan usein kovin sanoin. Kritiikin kärki on usein se, että miksi jäsenmaksuvarojamme käytetään kehitysyhteistyöhön.
Selvennän JYYn osalta asiaa hieman, jotta kaikki tietävät, mistä todellisuudessa on kyse. Asiasta on käyty keskustelua myös hallituksen talousvastaavan kanssa, joten seuraavat kohdat eivät ole vain allekirjoittaneen mielikuvituksen tuotetta.
Kuinka paljon JYYn kehitysyhteistyöstä muodostuu kustannuksia JYYn jäsenille? Vuoden 2008 talousarvion toteuman perusteella voin antaa hieman suuntaa asiasta.
JYYn Intia-projekti sai rahoitusta vuonna 2008 talousarvion toteuman perusteella Ulkoasiainministeriöltä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta yhteensä 30 205 euroa.
Muuta tuottoa syntyi UM:n tiedotustuesta (2946 eur), vapaaehtoisista kehymaksuista (801 eur) sekä teemailloista (241 eur) yhteensä 3988 euroa.
Kehyn osalta 2008 toteutuneen talousarvion tuotot olivat 34 193 euroa.
Kehyn kustannukset, jotka koostuvat mm. palkoista, palkkioista, henkilösivukuluista, sisäisistä hallintokuluista sekä varsinaisesta toiminnasta, kuten Intia-hankkeesta, koulutuksista ja kokouksista oli vuoden 2008 talousarvion toteumassa 48 510 euroa.
Kehitysyhteistyötoiminnan nettotappio vuonna 2008 oli 14 317 euroa, jolla tavallaan "mahdollistettiin" 34 193 euron tuotot. Näillä tuotoilla ei saada kehytoiminnan kustannuksia katettua ja jäsenistölle jää maksettavaksi 14 317 kustannukset. Jos 14 317 euron nettotappion jakaa 2008 jäsenmäärän perusteella, noin 11 300, niin JYYn kehitysyhteistyötoiminta maksoi noin 1.30 euroa per JYYn jäsen.
Tämä luku ei ole tarkka ja esimerkiksi vapaehtoisten jäsenmaksujen osuus (801 eur) muuntaa yksittäiselle jäsenelle koostuvaa summaa, mutta tuo 1.3 euroa per jäsen on suuntaa antava luku, joka selventää, kuinka paljon JYYn jäsenet tukevat osaltaan JYYn kehitysyhteistyötoimintaa.
Oletko sinä valmis maksamaan 1.3 euroa jäsenmaksustasi yllä kuvatun kaltaiseen toimintaan yllä kuvatun kaltaisilla perusteilla. Me olemme!
Hyvin moni toimija etenkin poliittisesta keskustasta oikeistoon, pitää sisällään myös sitoutumattoman oikeiston, ei halua JYYn tukevan budjetistaan kehitysyhteistyötä. Hyvin moni tämänkaltainen toimija kertoo kyllä, miten tärkeää kehitysyhteistyö JYYssä on, mutta sanoo samaan hengenvetoon, että kehitysyhteistyövarat tulee kerätä vapaaehtoisuuden pohjalta.
Tästä seuraa alla kuvatun kaltaisia ongelmia, joita moni vapaaehtoisia maksuja kannattava ei joko tiedä tai ei välitä. En tiedä, kumpi on vakavampi syytös.
JYYn jäsenet eivät käytännössä maksa Intian hankkeista, mutta mahdollistavat sen jäsenmaksusta otettavan 1.3 euron kautta.
Intiaprojektin kulut ovat lähes yhtä suuret kuin ne tuotot, jota Ulkoasiainministeriöltä saadaan, joten voidaan sanoa, että JYYn jäsenet maksavat vain valiokunnan ylläpidosta, joka mahdollistaa Ulkoasiainministeriön rahoittaman Intia-projektin.
Jos JYYn kehitysyhteistyötä ei tuettaisi budjetista, niin JYYllä ei olisi kehitysyhteistyövaliokuntaa eikä Ulkoasiainministeriön rahoittamaa Intia-projektia.
Sen vuoksi JYYn vaalijulisteissa oleva lause: "Maksetaanko sinun jäsenmaksuvaroja Intiaan" (tai jotain sen suuntaista) on sekä provokatiivinen että virheellinen. Keskusvaalilautakunnalta tätä tosin osasi odottaa.
Jos kehitysyhteistyöhön käytettävät varat olisivat pelkästään vapaaehtoisuuden varassa, niin ei olisi ihmisiä keräämässä vapaaehtoisia kehitysyhteistyömaksuja JYYlle, koska ei olisi JYYn kehitysyhteistyöprojekteja.
Vapaaehtoisia kehitysyhteistyömaksuja jouduttaisiin keräämään kehitysyhteistyövaliokunnan toiminnan ylläpitämiseksi ja JYYn valiokunnat eivät voi olla vapaaehtoisuuden perusteella toimivia, jos niihin on sidottu henkilöstön ja luottamushenkilöiden palkkioita/korvauksia.
Kannattaa siis käydä katsomassa edustajistovaalikoneen vastauksista, mitä mieltä ehdokkaat ovat viestin alussa olevasta kysymyksestä.
Moni vapaaehtoisten kehitysyhteistyörahojen keräämisen nimeen vannova toimija perustelee asiaa niin vitun filosofisesti: "Minun mielestäni tämänkaltaisen toiminnan tulee perustua vapaaehtoisuuteen eikä toimintaan saa budjetoida senttiäkään vaikka sentin jäsenmaksuvaroilla mahdollistettaisiin valiokunnan toiminta ja kymmenien tuhansien eurojen tuet, kyse on periaatteesta ja minä pysyn periaatteissani oli ne miten tyhmiä tahansa tai jäsenistön edun kannalta miten haitallisia tahansa."
Toivottavati nämä toimijat pysyvät periaatteidensa kanssa kaukana JYYn edustajistosta. Te päätätte.
Jos he vastaavat, että kehitysyhteistyötoiminta pitää rahoittaa vapaaehtoismaksujen pohjalta ja heidät valitaan päättämään JYYn budjetista, niin voimme heittää hyvästit sekä JYYn kehitysyhteistyövaliokunnalle sekä Ulkoasianministeriön rahoittamalle Intia-projektille.
Sinä päätät.
Kissapojat ovat sitä mieltä, että JYYn tulee ehdottomasti tukea kehitysyhteistyötä budjettivaroistaan. Alla olevassa tekstissä kerromme, minkä takia.
JYY tekee aktiivista ja osallistavaa kehitysyhteistyötä, johon voit tutustua esimerkiksi kehitysyhteistyövaliokunnan kautta: http://www.jyy.fi/fi/mika_jyy/valiokunnat/kehitysyhteistyovaliokunta/?id=64
JYY on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa yksi aktiivisimmista ja suurimmista kehitysyhteistyön tekijöistä ylioppilaskuntatasolla ja toiminnallamme on todella merkitystä niin paikallisesti kuin myös avustuskohteille.
Kehitysyhteistyöasiat eivät ole vain valtion tai vapaaehtoisten organisaatioiden asia vaan kaikkien asia.
Ylioppilaskunta ei ole mikään erillinen saareke, johon eivät päde samat periaatteet kuin muuhunkin yhteiskuntaan. Samat moraaliset ja yhteisvastuulliset velvoitteet koskevat meitä kaikkia.
Kehitysyhteiistyössä ei ole kyse oikeistosta tai vasemmistosta tai puoluepolitiikasta. Kyse on yleishumanistisesta yhteisvastuullisuudesta.
Kehitysyhteistyö on osa ylioppilaskunnan kansainvälistä toimintaa, joka mahdollistaa paljon kokemusten vaihtoa ja oppimista sekä edistää aktiivista kansalaisuutta, joka on yksi ylioppilaskunnan tehtävistä.
Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoimintaa arvostellaan usein kovin sanoin. Kritiikin kärki on usein se, että miksi jäsenmaksuvarojamme käytetään kehitysyhteistyöhön.
Selvennän JYYn osalta asiaa hieman, jotta kaikki tietävät, mistä todellisuudessa on kyse. Asiasta on käyty keskustelua myös hallituksen talousvastaavan kanssa, joten seuraavat kohdat eivät ole vain allekirjoittaneen mielikuvituksen tuotetta.
Kuinka paljon JYYn kehitysyhteistyöstä muodostuu kustannuksia JYYn jäsenille? Vuoden 2008 talousarvion toteuman perusteella voin antaa hieman suuntaa asiasta.
JYYn Intia-projekti sai rahoitusta vuonna 2008 talousarvion toteuman perusteella Ulkoasiainministeriöltä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta yhteensä 30 205 euroa.
Muuta tuottoa syntyi UM:n tiedotustuesta (2946 eur), vapaaehtoisista kehymaksuista (801 eur) sekä teemailloista (241 eur) yhteensä 3988 euroa.
Kehyn osalta 2008 toteutuneen talousarvion tuotot olivat 34 193 euroa.
Kehyn kustannukset, jotka koostuvat mm. palkoista, palkkioista, henkilösivukuluista, sisäisistä hallintokuluista sekä varsinaisesta toiminnasta, kuten Intia-hankkeesta, koulutuksista ja kokouksista oli vuoden 2008 talousarvion toteumassa 48 510 euroa.
Kehitysyhteistyötoiminnan nettotappio vuonna 2008 oli 14 317 euroa, jolla tavallaan "mahdollistettiin" 34 193 euron tuotot. Näillä tuotoilla ei saada kehytoiminnan kustannuksia katettua ja jäsenistölle jää maksettavaksi 14 317 kustannukset. Jos 14 317 euron nettotappion jakaa 2008 jäsenmäärän perusteella, noin 11 300, niin JYYn kehitysyhteistyötoiminta maksoi noin 1.30 euroa per JYYn jäsen.
Tämä luku ei ole tarkka ja esimerkiksi vapaehtoisten jäsenmaksujen osuus (801 eur) muuntaa yksittäiselle jäsenelle koostuvaa summaa, mutta tuo 1.3 euroa per jäsen on suuntaa antava luku, joka selventää, kuinka paljon JYYn jäsenet tukevat osaltaan JYYn kehitysyhteistyötoimintaa.
Oletko sinä valmis maksamaan 1.3 euroa jäsenmaksustasi yllä kuvatun kaltaiseen toimintaan yllä kuvatun kaltaisilla perusteilla. Me olemme!
Hyvin moni toimija etenkin poliittisesta keskustasta oikeistoon, pitää sisällään myös sitoutumattoman oikeiston, ei halua JYYn tukevan budjetistaan kehitysyhteistyötä. Hyvin moni tämänkaltainen toimija kertoo kyllä, miten tärkeää kehitysyhteistyö JYYssä on, mutta sanoo samaan hengenvetoon, että kehitysyhteistyövarat tulee kerätä vapaaehtoisuuden pohjalta.
Tästä seuraa alla kuvatun kaltaisia ongelmia, joita moni vapaaehtoisia maksuja kannattava ei joko tiedä tai ei välitä. En tiedä, kumpi on vakavampi syytös.
JYYn jäsenet eivät käytännössä maksa Intian hankkeista, mutta mahdollistavat sen jäsenmaksusta otettavan 1.3 euron kautta.
Intiaprojektin kulut ovat lähes yhtä suuret kuin ne tuotot, jota Ulkoasiainministeriöltä saadaan, joten voidaan sanoa, että JYYn jäsenet maksavat vain valiokunnan ylläpidosta, joka mahdollistaa Ulkoasiainministeriön rahoittaman Intia-projektin.
Jos JYYn kehitysyhteistyötä ei tuettaisi budjetista, niin JYYllä ei olisi kehitysyhteistyövaliokuntaa eikä Ulkoasiainministeriön rahoittamaa Intia-projektia.
Sen vuoksi JYYn vaalijulisteissa oleva lause: "Maksetaanko sinun jäsenmaksuvaroja Intiaan" (tai jotain sen suuntaista) on sekä provokatiivinen että virheellinen. Keskusvaalilautakunnalta tätä tosin osasi odottaa.
Jos kehitysyhteistyöhön käytettävät varat olisivat pelkästään vapaaehtoisuuden varassa, niin ei olisi ihmisiä keräämässä vapaaehtoisia kehitysyhteistyömaksuja JYYlle, koska ei olisi JYYn kehitysyhteistyöprojekteja.
Vapaaehtoisia kehitysyhteistyömaksuja jouduttaisiin keräämään kehitysyhteistyövaliokunnan toiminnan ylläpitämiseksi ja JYYn valiokunnat eivät voi olla vapaaehtoisuuden perusteella toimivia, jos niihin on sidottu henkilöstön ja luottamushenkilöiden palkkioita/korvauksia.
Kannattaa siis käydä katsomassa edustajistovaalikoneen vastauksista, mitä mieltä ehdokkaat ovat viestin alussa olevasta kysymyksestä.
Moni vapaaehtoisten kehitysyhteistyörahojen keräämisen nimeen vannova toimija perustelee asiaa niin vitun filosofisesti: "Minun mielestäni tämänkaltaisen toiminnan tulee perustua vapaaehtoisuuteen eikä toimintaan saa budjetoida senttiäkään vaikka sentin jäsenmaksuvaroilla mahdollistettaisiin valiokunnan toiminta ja kymmenien tuhansien eurojen tuet, kyse on periaatteesta ja minä pysyn periaatteissani oli ne miten tyhmiä tahansa tai jäsenistön edun kannalta miten haitallisia tahansa."
Toivottavati nämä toimijat pysyvät periaatteidensa kanssa kaukana JYYn edustajistosta. Te päätätte.
Jos he vastaavat, että kehitysyhteistyötoiminta pitää rahoittaa vapaaehtoismaksujen pohjalta ja heidät valitaan päättämään JYYn budjetista, niin voimme heittää hyvästit sekä JYYn kehitysyhteistyövaliokunnalle sekä Ulkoasianministeriön rahoittamalle Intia-projektille.
Sinä päätät.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Yliopisto ja kilpailutalous
Elämme kummallisia aikoja yliopiston tulevaisuuden suhteen. Monet seikat painavat nykyistä ja aiempana tunnettua yliopistojärjestelmää useilta eri suunnilta. On ollut lohdutonta huomata, että rahan valta pyrkii määrittelemään myös yliopistojen elämää enenevässä määrin. En väitä, etteikö näin ole aiemmin ollut, mutta viime vuosien saatossa tilanne on kärjistynyt kärjistymistään. Viimeisen vuoden aikana on muutamille oppiaineille todettu ”tulos tai ulos”, näistä naistutkimus taitaa olla tunnetuin tapaus, muitakin on. Kaikkiaan oppiainerönsyjen katkominen on kohdistunut selkeästi humanistisiin- ja yhteiskuntatieteisiin. Tuntuu siltä, että tässä on käynnissä venäläinen ruletti, jossa oppiaineet yksi kerrallaan vähenevät. Dekaanit on pistetty koville, sillä omia tiedekuntia täytyy profiloida suhteessa muihin oppilaitoksiin, muuten rahaa ei tipu. Strategiapapereja laaditaan ja mietitään mistä tätä rahoitusta pystytään ottamaan. Samalla dekaanien edessä roikotetaan porkkanoita: mikäli onnistutte profiloinnissa, eli käytänössä oppiaineiden harvennustöissä, saatte kertaluontoisen palkkion, jolla tiedekuntaa voisi kehittää strategian määrittämään suuntaan.
Yhdistävinä tekijöinä oppiaineiden karsinnassa on käsitys siitä, mitkä alat ovat tuottavia sen sijaan, että katsottaisiin oppiaineiden yleissivistävää yhteiskunnallista vaikutusta. Se onkin selkeästi mittareiltaan ja vaikutukseltaan implisiittisempää. Sopiiko kilpailutalous yliopistoon? No ei. Vai miten ajattelit mitata vaikkapa filosofian, taidehistorian tai X kielen ja kulttuurin tuottavuutta? OY Pekka Himanen AB:llako? Yliopisto ei ole yritys, eikä sitä pidä muuttaa sellaiseksi. Kaikkea maailmassa ei tarvitse tuotteistaa tai alistaa markkinataloudelle. Seuraavaksi vähän innovaatiokieltä, joka pitää OIKEASTI paikkansa, eikä kumise tyhjänä ilman sisältöä. Riittävä rahoitus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistaa tulevaisuuden innovaatiot, sillä nykyiset innovaatiot ovat pitkäjänteisen ja kestävän perusrahoituksen tulosta. Yliopisto on myös opetusta varten; ei vain tutkimusta varten. Hyvän opiskelun työkalut kaikkien saataville – opintojen hidastuminen ei ole opiskelijan vika, jos opiskelun puitteet eivät ole kunnossa. Oppimisvaikeudet ja aistirajoitukset on otettava huomioon oppimateriaalien tuottamisessa ja sähköinen opetusmateriaalin jakelu esimerkiksi Optiman kautta puolestaan edistää esteetöntä opiskelua. Maksuton koulutus puolestaan takaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut saattavat olla tie maksulliseen koulutukseen yliopistoissa. Tämän kokeilun on voitava myös epäonnistua. Maksuton koulutus lähtömaasta riippumatta takaa meille moniarvoisen kampuksen ja edistää globaalia tasa-arvoisuutta.
Tottakai yliopistoa pitää kehittää ja modernisoida. Miten olisi jos aloittaisimme siitä, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus opiskella kunnolla! Tenttiakvaario on tällä hetkellä piloottivaiheessa ja budjetoitu nollaan – on hienoa, että se on rakennettu. Rahoitus täytyy kuitenkin turvata, niin että kokeilusta saadaan mahdollisimman pitkäaikainen ja nykyistä laajempi, mieluiten niin, että tulevaisuudessa jokaisen oppiaineen tentit voisi tehdä siellä. Kokeiluaikana tilaa tulisi kehittää ja siellä tehtävien tenttien määrää lisätä. Tähän tarvitaan jokaisen tiedekunnan opetushenkilökunnan panostusta. Se on tietysti paljon vaadittu ja käytännössä se tarkoittaisi muun muassa tenttitarkistusten rajua kasvua. Tässä suhteessa opiskelijankin täytyy ottaa vastuuta omasta opiskelustaan ja jättää menemästä impulsiivisesti tenttiin ”vaan kokeilemaan” pääsisikö vaikka tentistä läpi. Se ei ole tämän tenttiakvaariokokeilun tarkoitus – opiskelijat käyttäkää tilaisuutta oikein ja vastuullisesti. Kokeilu käynnistyy pian osassa humanistista tiedekuntaa ja it-tiedekuntaa. Käytäntö tarjoaa eri elämäntilanteissa oleville opiskelijoille mahdollisuuden opiskella joustavasti. Joskus lapsiperheellisen opiskelijan on varmasti vaikeaa saada lapsenvahtia, jolloin tenttikerta saattaa jäädä käymättä, tai olisi ikävää, mikäli joku joutuu sairauden takia viivästyttämään omaa valmistumistaan entisestään.
Kirjaston määrärahoja pitäisi myös lisätä – kaikkia kirjoja ei vielä ole elektronisessa muodossa, mutta joitain on. Näiden osuutta kannattaa lisätä tulevaisuutta silmälläpitäen. Meistä jokainen on varmasti kokenut tilanteita, joissa huomaa olevansa kurssilla parin sadan ihmisen kanssa, kun kirjastossa kurssikirjoja on pari kymmentä. Tilanne menee vielä absurdimmaksi, jos luennoitsija toteaa luentosalin edestä, että ”tämän kirjan lukeminen on sitten edellytys kurssin läpipääsemiseksi.” Kirjoja tarvitaan ehdottomasti lisää, olisi kiva, että jokainen opiskelija pääsisi lukemaan niitä kirjoja, joita oikeasti haluaa lukea, sen sijaan että joutuisi tyytymään niihin kirjoihin, jotka ovat paikalla.
Opiskelijoiden toimissa tarvitaan myös huomattavasti aiempaa enemmän aktiivisuutta. Opiskelijoiden ruohonjuuritaso on edelleen se Akilleen kantapää, jossa kaikki edunvalvonta lähtee kukoistamaan tai kaatuu kokonaan. On vaikea nähdä edelleen, kuinka ainejärjestöjä saa sidottua kiinni yliopiston kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Onko se edes tarvittavaa, on tietty toinen kysymys. Omasta mielestäni se on tarvittavaa, sillä ne toimivat kollektiivisina tietopankkeina, joissa on paljon hiljaista tietoa oppiaineiden tilasta. Kolmas kysymys puolestaan on: säästääkö tämä resursseja? – Luultavasti se ei säästä resursseja, mutta toisaalta onnistuessaan sitouttaminen nostaisi kaikkien opiskelijoiden asemaa yliopistoyhteisössä ja vahvistaisi neuvottelukolmikantaa. Tämä tekee tietysti neuvotteluasemassa olevien opiskelijoiden asemasta entistä vastuullisempia, mutta samalla vaikutusmahdollisuudet kasvavat eksponentiaalisesti kaikkein tärkeimmissä asioissa.
Omilla alueillaan useat ainejärjestöt toimivat varsin hyvin – pulmalliseksi tilanne tulee, kun pitäisi ottaa vastuuta sellaisista asioista, jotka eivät ehkä ensisijaisesti hyödytä itseä tai omaa ainejärjestöä. Solidaarisuuden osoittaminen toisille oppiaineille tai ainejärjestöille on tehty vaikeaksi, kun ainejärjestöt on laitettu kilpailemaan omista resursseista. Tilanne muistuttaa paljon nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toiselta pois. Todellisuus on yleensä kuitenkin monipuolisempi. Uudistus edunvalvonnan tehostamiseksi koko yliopiston tasolla vaatisi käytännössä JYY:n ja ainejärjestöjen välisen suhteen kokonaisvaltaista uudistusta. Tämä oli keskustelun avaus. Olkaa hyvä.
Yhdistävinä tekijöinä oppiaineiden karsinnassa on käsitys siitä, mitkä alat ovat tuottavia sen sijaan, että katsottaisiin oppiaineiden yleissivistävää yhteiskunnallista vaikutusta. Se onkin selkeästi mittareiltaan ja vaikutukseltaan implisiittisempää. Sopiiko kilpailutalous yliopistoon? No ei. Vai miten ajattelit mitata vaikkapa filosofian, taidehistorian tai X kielen ja kulttuurin tuottavuutta? OY Pekka Himanen AB:llako? Yliopisto ei ole yritys, eikä sitä pidä muuttaa sellaiseksi. Kaikkea maailmassa ei tarvitse tuotteistaa tai alistaa markkinataloudelle. Seuraavaksi vähän innovaatiokieltä, joka pitää OIKEASTI paikkansa, eikä kumise tyhjänä ilman sisältöä. Riittävä rahoitus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistaa tulevaisuuden innovaatiot, sillä nykyiset innovaatiot ovat pitkäjänteisen ja kestävän perusrahoituksen tulosta. Yliopisto on myös opetusta varten; ei vain tutkimusta varten. Hyvän opiskelun työkalut kaikkien saataville – opintojen hidastuminen ei ole opiskelijan vika, jos opiskelun puitteet eivät ole kunnossa. Oppimisvaikeudet ja aistirajoitukset on otettava huomioon oppimateriaalien tuottamisessa ja sähköinen opetusmateriaalin jakelu esimerkiksi Optiman kautta puolestaan edistää esteetöntä opiskelua. Maksuton koulutus puolestaan takaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut saattavat olla tie maksulliseen koulutukseen yliopistoissa. Tämän kokeilun on voitava myös epäonnistua. Maksuton koulutus lähtömaasta riippumatta takaa meille moniarvoisen kampuksen ja edistää globaalia tasa-arvoisuutta.
Tottakai yliopistoa pitää kehittää ja modernisoida. Miten olisi jos aloittaisimme siitä, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus opiskella kunnolla! Tenttiakvaario on tällä hetkellä piloottivaiheessa ja budjetoitu nollaan – on hienoa, että se on rakennettu. Rahoitus täytyy kuitenkin turvata, niin että kokeilusta saadaan mahdollisimman pitkäaikainen ja nykyistä laajempi, mieluiten niin, että tulevaisuudessa jokaisen oppiaineen tentit voisi tehdä siellä. Kokeiluaikana tilaa tulisi kehittää ja siellä tehtävien tenttien määrää lisätä. Tähän tarvitaan jokaisen tiedekunnan opetushenkilökunnan panostusta. Se on tietysti paljon vaadittu ja käytännössä se tarkoittaisi muun muassa tenttitarkistusten rajua kasvua. Tässä suhteessa opiskelijankin täytyy ottaa vastuuta omasta opiskelustaan ja jättää menemästä impulsiivisesti tenttiin ”vaan kokeilemaan” pääsisikö vaikka tentistä läpi. Se ei ole tämän tenttiakvaariokokeilun tarkoitus – opiskelijat käyttäkää tilaisuutta oikein ja vastuullisesti. Kokeilu käynnistyy pian osassa humanistista tiedekuntaa ja it-tiedekuntaa. Käytäntö tarjoaa eri elämäntilanteissa oleville opiskelijoille mahdollisuuden opiskella joustavasti. Joskus lapsiperheellisen opiskelijan on varmasti vaikeaa saada lapsenvahtia, jolloin tenttikerta saattaa jäädä käymättä, tai olisi ikävää, mikäli joku joutuu sairauden takia viivästyttämään omaa valmistumistaan entisestään.
Kirjaston määrärahoja pitäisi myös lisätä – kaikkia kirjoja ei vielä ole elektronisessa muodossa, mutta joitain on. Näiden osuutta kannattaa lisätä tulevaisuutta silmälläpitäen. Meistä jokainen on varmasti kokenut tilanteita, joissa huomaa olevansa kurssilla parin sadan ihmisen kanssa, kun kirjastossa kurssikirjoja on pari kymmentä. Tilanne menee vielä absurdimmaksi, jos luennoitsija toteaa luentosalin edestä, että ”tämän kirjan lukeminen on sitten edellytys kurssin läpipääsemiseksi.” Kirjoja tarvitaan ehdottomasti lisää, olisi kiva, että jokainen opiskelija pääsisi lukemaan niitä kirjoja, joita oikeasti haluaa lukea, sen sijaan että joutuisi tyytymään niihin kirjoihin, jotka ovat paikalla.
Opiskelijoiden toimissa tarvitaan myös huomattavasti aiempaa enemmän aktiivisuutta. Opiskelijoiden ruohonjuuritaso on edelleen se Akilleen kantapää, jossa kaikki edunvalvonta lähtee kukoistamaan tai kaatuu kokonaan. On vaikea nähdä edelleen, kuinka ainejärjestöjä saa sidottua kiinni yliopiston kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Onko se edes tarvittavaa, on tietty toinen kysymys. Omasta mielestäni se on tarvittavaa, sillä ne toimivat kollektiivisina tietopankkeina, joissa on paljon hiljaista tietoa oppiaineiden tilasta. Kolmas kysymys puolestaan on: säästääkö tämä resursseja? – Luultavasti se ei säästä resursseja, mutta toisaalta onnistuessaan sitouttaminen nostaisi kaikkien opiskelijoiden asemaa yliopistoyhteisössä ja vahvistaisi neuvottelukolmikantaa. Tämä tekee tietysti neuvotteluasemassa olevien opiskelijoiden asemasta entistä vastuullisempia, mutta samalla vaikutusmahdollisuudet kasvavat eksponentiaalisesti kaikkein tärkeimmissä asioissa.
Omilla alueillaan useat ainejärjestöt toimivat varsin hyvin – pulmalliseksi tilanne tulee, kun pitäisi ottaa vastuuta sellaisista asioista, jotka eivät ehkä ensisijaisesti hyödytä itseä tai omaa ainejärjestöä. Solidaarisuuden osoittaminen toisille oppiaineille tai ainejärjestöille on tehty vaikeaksi, kun ainejärjestöt on laitettu kilpailemaan omista resursseista. Tilanne muistuttaa paljon nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toiselta pois. Todellisuus on yleensä kuitenkin monipuolisempi. Uudistus edunvalvonnan tehostamiseksi koko yliopiston tasolla vaatisi käytännössä JYY:n ja ainejärjestöjen välisen suhteen kokonaisvaltaista uudistusta. Tämä oli keskustelun avaus. Olkaa hyvä.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Grönionin vaaliohjelma
Vaaliohjelma
1. Maksuton ja laadukas koulutus
2. Onnellisen elämän edellytykset ja hyvinvointi
3. Jyväskylä - opiskelijan kaupunki
4. Ympäristöstä huolehtiminen kuuluu kaikille
5. Vapaa-aika on perusoikeus
6.Yliopistoyhteisö osana ympäröivää maailmaa
1. Maksuton ja laadukas koulutus
Maksuton koulutus takaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut saattavat olla tie maksulliseen koulutukseen yliopistoissa. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Maksuton koulutus lähtömaasta riippumatta takaa meille moniarvoisen kampuksen ja edistää globaalia tasa-arvoisuutta.
* Ei lukukausimaksuja suomalaisille eikä kansainvälisille opiskelijoille.
* Yliopistosta ei saa tehdä voittoa tavoittelevaa yritystä. Opiskelijaliikkeen on vahdittava ja vaadittava tätä yliopistolta.
* Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta.
* Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.
Riittävä rahoitus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistaa tulevaisuuden innovaatiot. Nykyiset innovaatiot ovat pitkäjänteisen ja kestävän perurahoituksen tulosta. Yliopisto on myös opetusta varten; ei vain tutkimusta. Hyvän opiskelun työkalut kaikkien saataville – opintojen hidastuminen ei ole opiskelijan vika, jos opiskelun puitteet eivät ole kunnossa.
Oppimisvaikeudet ja aistirajoitukset on otettava huomioon oppimateriaalien tuottamisessa. Sähköinen opetusmateriaalin jakelu esimerkiksi Optiman kautta edistää esteetöntä opiskelua.
* Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta.
* Opiskelija - opettaja -suhdeluku kuntoon; lisää resursseja opetukseen ja ohjaukseen.
* Henkilökunnan pedagogiset-, kieli- ja atk-taidot on tuotava tälle vuosituhannelle.
* Tenttiakvaariohanketta on jatkettava, ja sille on kohdistettava riittävä rahoitus.
* Yliopistolle palkattava opintopsykologi.
* Kampuksella lisää tietokone- ja työskentelytiloja. 24/7-sähköavainmalli käyttöön laajemmin.
* Enemmän tenttikirjoja saataville myös e-kirjojen muodossa.
* Avoimet ja yhtenäiset käyttäjäoikeudet kaikkien Suomen yliopistojen tietokantoihin.
* Elämäntilanteen muutokset ja yksilölliset tarpeet tulisi huomioida opintojen ohjauksessa ja suunnittelussa.
2. Onnellisen elämän edellytykset ja hyvinvointi
Hyvinvointi on opiskelun, tutkimuksen ja henkisen kehityksen perusedellytys. Kaiken toiminnan tavoitteena tulee olla terve, hyvinvoiva ja tasapainoinen opiskelija. Opiskelun on oltava esteetöntä. Vamma, sairaus, oppimisvaikeus tai seksuaalinen suuntautuneisuus ei saa muodostua esteeksi opiskelulle. Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa.
Jokaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuudet tuntea itsensä yhteisöön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, iästä, vammasta tai vakaumuksesta.
Jos opiskelun edellytykset ja opiskelijan elämän peruskivet eivät ole kohdallaan, ei opiskelusta tule mitään. Ongelmiin pitää puuttua ajoissa, muuten ne vaikeutuvat entisestään. Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kun opiskelija voi hyvin, opintoajat eivät veny turhaan ja oppimistulokset ovat hyviä.
* Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Portaattomuus, oikea valaistus, värikontrastit ja selkeät opasteet helpottavat kulkemista.
* Jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus terveyspalveluihin kohtuullisessa jonotusajassa.
* Opiskelijan mielenterveydestä huolehtimisen tulee olla poikkileikkaava teema mm. koulutuspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, ja asuntopolitiikassa.
* Yhteisöllisyyttä edistävää ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan toimintaa on tuettava.
* Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia.
* Opiskelijaravintoloiden tulee tarjota ravintoarvoiltaan riittävää ja terveellistä ruokaa. Myös kasvissyöjien proteiinin saanti on taattava.
* Opiskelijaravintoloiden ruokalistojen tulee huomioida jokaisen opiskelijan erityistarpeet.
* Elääkseen tasapainoista elämää ja voidakseen opiskella täysipainoisesti myös opiskelijoiden tulee voida viettää lomaa.
Opiskelijat ansaitsevat samat muillekin kuuluvat perusoikeudet sosiaaliturvaan, esimerkiksi toimeentulotukeen. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo- ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa.
* Sairauspäiväraha saatava yhteensopivaksi opintotuen kanssa.
* Opiskelijan toimeentulo ei saa perustua lainalle.
* Äitiysminimipäiväraha on korotettava ja opintotukeen on saatava lapsikorotus.
* Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken.
* Asumislisä on irrotettava opintojen etenemisen seurannasta ja saatava ympärivuotiseksi.
* Kelan käsittelyajat kohtuullisiksi.
3. Jyväskylä - opiskelijan kaupunki
Todellisessa opiskelijakaupungissa opiskelijoiden merkitys tunnustetaan myös käytännön tekojen kautta. Tahdomme nähdä tilanteen, jossa JYYn ja JAMKOn edustajat keskustelevat säännöllisesti kaupungin johtavien virkamiesten kanssa asioista, jotka vaikuttavat suoraan opiskelijan arkeen. Kuntavaikuttamisen rakenteet eivät saa olla yksittäisten ja vaihtuvien henkilöiden varassa.
* Opiskelijoiden ääntä ei pidä pelkästään kuunnella, vaan ottaa tasavertaisesti huomioon opiskelijan arkeen vaikuttavien päätösten yhteydessä.
* Kevyen liikenteen väylien kehittämistä jatkettava: Jyväskylään saatava lisää ajoradoista ja kävelyteistä erillisiä pyöräkaistoja.
* Kävelykeskustaa kehitettävä ja laajennettava. Kävelykatua jatkettava kampukselle asti.
* Lisää vapaata kaupunkitilaa.
* Edullisia liikunta- ja kulttuuritiloja opiskelijoille.
* Lisää ei-kaupallista tilaa aktiiviselle kansalaisuudelle.
* Julkisen liikenteen verkosto toimivaksi ja hinnat kohtuullisiksi.
* Opiskelijoiden toimeentulohakemukset käsiteltävä keskitetysti.
4. Ympäristöstä huolehtiminen kuuluu kaikille
Yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ympäristöasioissa. Vaadimme, että Jyväskylän yliopisto toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Yksilöiden toiminnalla on merkitystä, ja tuhansien ihmisten muodostamana yhteisönä yliopiston toiminnan vaikutukset ulottuvat laajemmalle.
* Yliopiston sitouduttava hiilineutraaliin ja jätteettömään yliopistoon
* Ylioppilaskunnan tulee panostaa matalaenergiataloihin rakentamisessaan
* Kortepohjan asuntojen energiatehokkuutta on parannettava.
* Ylioppilaskunnan tulee tehdä tiedotuskampanja yliopiston ja ylioppilaskylän energiasäästömahdollisuuksista sekä kierrätyksestä
* Ylioppilaskunnan tulee toteuttaa Green Officen tavoitteet. Asiassa voidaan käyttää opiskelijoiden osaamista ja saavuttaa tavoitteet ilman varsinaista sertifikaattia.
* Yliopistolle on palkattava energia-asioista vastaava henkilö, jonka tehtävänä on vastata energiatehokkuuden parantamisesta ja energiankulutuksen vähentämisestä yliopiston julkisissa tiloissa.
* Luomu- ja Reilun kaupan tuotteiden ja lähiruuan saatavuutta on parannettava kampuksella
* Yliopiston tilojen energiatehokkuutta parannettava. Tietokoneet yöksi kiinni ja energiatehokkaita valaisimia kampukselle. Green snapper takaisin käyttöön!
* Kierrätysmahdollisuuksia yliopiston tiloissa on parannettava: biojätteille ja take away- kupeille omat keräysastiat laajasti kaikkiin yliopiston rakennuksiin.
5. Vapaa-aika on perusoikeus
Vapaa-aika on opiskelijan perusoikeus. Aktiivinen järjestötoiminta, kulttuuriharrastus ja liikunta tasapainottavat opiskelua. Jokaisen henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Opiskelu ei ole vain luennoilla ja tenteissä istumista vaan ennen kaikkea ajattelemista. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa, haahuilua ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Tiukasti rajatusta ja paineita luovasta putkiopiskelusta on vain harvoin hyviä seurauksia.
* Monipuolista kulttuuritarjontaa kampukselle.
* Ilokiven ja Rentukan profiilia nostettava uusia tekijöitä perehdyttämällä.
* Ilmoitustilaa kulttuuritapahtumille.
* Jyväskylän kulttuuritoimijat yhteistyöhön.
* Kulttuuria ja liikuntaa tuomaan elämyksiä.
* Lisää edullisia/ maksuttomia tapahtuma- ja kulttuuritiloja järjestöille.
* Järjestökoulutusta alayhteistöille.
6. Yliopistoyhteisö osana ympäröivää maailmaa
Yliopistoyhteisö - eli yliopisto ja ylioppilaskunta - eivät elä yhteiskunnasta tai maailmasta erillisessä kuplassa. Siksi kaikki mitä teemme yliopistolla vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan. Yliopiston tulee toimia aktiivisesti suunnannäyttäjänä niin ympäristö- kuin sosiaalisissakin kysymyksissä. Ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa.
* Yliopiston tulee toimia suunnannäyttäjänä ympäristö- ja sosiaalisissa kysymyksissä.
* Hankintatoimessa ja kilpailuttamisessa on huomioitava ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat - halvin ei aina ole paras.
* Liikennejärjestelyt turvallisemmaksi Seminaarinmäellä.
* Yliopistoyhteisön on tuettava avoimia ohjelmistoja. Ei makseta turhista lisensseistä!
* Ylioppilaskunnan viestinnän tulee olla avointa ja päätöksenteon läpinäkyvää.
* Ylioppilaskunnan tulee pystyä edustamaan opiskelijoiden asemaa ennen ja jälkeen yliopiston. Teemme tänään päätöksiä itsemme ja toisten puolesta niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
1. Maksuton ja laadukas koulutus
2. Onnellisen elämän edellytykset ja hyvinvointi
3. Jyväskylä - opiskelijan kaupunki
4. Ympäristöstä huolehtiminen kuuluu kaikille
5. Vapaa-aika on perusoikeus
6.Yliopistoyhteisö osana ympäröivää maailmaa
1. Maksuton ja laadukas koulutus
Maksuton koulutus takaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet sosiaalisesta taustasta riippumatta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut saattavat olla tie maksulliseen koulutukseen yliopistoissa. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Maksuton koulutus lähtömaasta riippumatta takaa meille moniarvoisen kampuksen ja edistää globaalia tasa-arvoisuutta.
* Ei lukukausimaksuja suomalaisille eikä kansainvälisille opiskelijoille.
* Yliopistosta ei saa tehdä voittoa tavoittelevaa yritystä. Opiskelijaliikkeen on vahdittava ja vaadittava tätä yliopistolta.
* Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta.
* Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.
Riittävä rahoitus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistaa tulevaisuuden innovaatiot. Nykyiset innovaatiot ovat pitkäjänteisen ja kestävän perurahoituksen tulosta. Yliopisto on myös opetusta varten; ei vain tutkimusta. Hyvän opiskelun työkalut kaikkien saataville – opintojen hidastuminen ei ole opiskelijan vika, jos opiskelun puitteet eivät ole kunnossa.
Oppimisvaikeudet ja aistirajoitukset on otettava huomioon oppimateriaalien tuottamisessa. Sähköinen opetusmateriaalin jakelu esimerkiksi Optiman kautta edistää esteetöntä opiskelua.
* Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta.
* Opiskelija - opettaja -suhdeluku kuntoon; lisää resursseja opetukseen ja ohjaukseen.
* Henkilökunnan pedagogiset-, kieli- ja atk-taidot on tuotava tälle vuosituhannelle.
* Tenttiakvaariohanketta on jatkettava, ja sille on kohdistettava riittävä rahoitus.
* Yliopistolle palkattava opintopsykologi.
* Kampuksella lisää tietokone- ja työskentelytiloja. 24/7-sähköavainmalli käyttöön laajemmin.
* Enemmän tenttikirjoja saataville myös e-kirjojen muodossa.
* Avoimet ja yhtenäiset käyttäjäoikeudet kaikkien Suomen yliopistojen tietokantoihin.
* Elämäntilanteen muutokset ja yksilölliset tarpeet tulisi huomioida opintojen ohjauksessa ja suunnittelussa.
2. Onnellisen elämän edellytykset ja hyvinvointi
Hyvinvointi on opiskelun, tutkimuksen ja henkisen kehityksen perusedellytys. Kaiken toiminnan tavoitteena tulee olla terve, hyvinvoiva ja tasapainoinen opiskelija. Opiskelun on oltava esteetöntä. Vamma, sairaus, oppimisvaikeus tai seksuaalinen suuntautuneisuus ei saa muodostua esteeksi opiskelulle. Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa.
Jokaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuudet tuntea itsensä yhteisöön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, iästä, vammasta tai vakaumuksesta.
Jos opiskelun edellytykset ja opiskelijan elämän peruskivet eivät ole kohdallaan, ei opiskelusta tule mitään. Ongelmiin pitää puuttua ajoissa, muuten ne vaikeutuvat entisestään. Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kun opiskelija voi hyvin, opintoajat eivät veny turhaan ja oppimistulokset ovat hyviä.
* Yliopiston tilat tulee olla aisti- ja liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Portaattomuus, oikea valaistus, värikontrastit ja selkeät opasteet helpottavat kulkemista.
* Jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus terveyspalveluihin kohtuullisessa jonotusajassa.
* Opiskelijan mielenterveydestä huolehtimisen tulee olla poikkileikkaava teema mm. koulutuspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, ja asuntopolitiikassa.
* Yhteisöllisyyttä edistävää ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan toimintaa on tuettava.
* Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia.
* Opiskelijaravintoloiden tulee tarjota ravintoarvoiltaan riittävää ja terveellistä ruokaa. Myös kasvissyöjien proteiinin saanti on taattava.
* Opiskelijaravintoloiden ruokalistojen tulee huomioida jokaisen opiskelijan erityistarpeet.
* Elääkseen tasapainoista elämää ja voidakseen opiskella täysipainoisesti myös opiskelijoiden tulee voida viettää lomaa.
Opiskelijat ansaitsevat samat muillekin kuuluvat perusoikeudet sosiaaliturvaan, esimerkiksi toimeentulotukeen. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo- ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa.
* Sairauspäiväraha saatava yhteensopivaksi opintotuen kanssa.
* Opiskelijan toimeentulo ei saa perustua lainalle.
* Äitiysminimipäiväraha on korotettava ja opintotukeen on saatava lapsikorotus.
* Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken.
* Asumislisä on irrotettava opintojen etenemisen seurannasta ja saatava ympärivuotiseksi.
* Kelan käsittelyajat kohtuullisiksi.
3. Jyväskylä - opiskelijan kaupunki
Todellisessa opiskelijakaupungissa opiskelijoiden merkitys tunnustetaan myös käytännön tekojen kautta. Tahdomme nähdä tilanteen, jossa JYYn ja JAMKOn edustajat keskustelevat säännöllisesti kaupungin johtavien virkamiesten kanssa asioista, jotka vaikuttavat suoraan opiskelijan arkeen. Kuntavaikuttamisen rakenteet eivät saa olla yksittäisten ja vaihtuvien henkilöiden varassa.
* Opiskelijoiden ääntä ei pidä pelkästään kuunnella, vaan ottaa tasavertaisesti huomioon opiskelijan arkeen vaikuttavien päätösten yhteydessä.
* Kevyen liikenteen väylien kehittämistä jatkettava: Jyväskylään saatava lisää ajoradoista ja kävelyteistä erillisiä pyöräkaistoja.
* Kävelykeskustaa kehitettävä ja laajennettava. Kävelykatua jatkettava kampukselle asti.
* Lisää vapaata kaupunkitilaa.
* Edullisia liikunta- ja kulttuuritiloja opiskelijoille.
* Lisää ei-kaupallista tilaa aktiiviselle kansalaisuudelle.
* Julkisen liikenteen verkosto toimivaksi ja hinnat kohtuullisiksi.
* Opiskelijoiden toimeentulohakemukset käsiteltävä keskitetysti.
4. Ympäristöstä huolehtiminen kuuluu kaikille
Yliopistoyhteisöllä on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ympäristöasioissa. Vaadimme, että Jyväskylän yliopisto toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Yksilöiden toiminnalla on merkitystä, ja tuhansien ihmisten muodostamana yhteisönä yliopiston toiminnan vaikutukset ulottuvat laajemmalle.
* Yliopiston sitouduttava hiilineutraaliin ja jätteettömään yliopistoon
* Ylioppilaskunnan tulee panostaa matalaenergiataloihin rakentamisessaan
* Kortepohjan asuntojen energiatehokkuutta on parannettava.
* Ylioppilaskunnan tulee tehdä tiedotuskampanja yliopiston ja ylioppilaskylän energiasäästömahdollisuuksista sekä kierrätyksestä
* Ylioppilaskunnan tulee toteuttaa Green Officen tavoitteet. Asiassa voidaan käyttää opiskelijoiden osaamista ja saavuttaa tavoitteet ilman varsinaista sertifikaattia.
* Yliopistolle on palkattava energia-asioista vastaava henkilö, jonka tehtävänä on vastata energiatehokkuuden parantamisesta ja energiankulutuksen vähentämisestä yliopiston julkisissa tiloissa.
* Luomu- ja Reilun kaupan tuotteiden ja lähiruuan saatavuutta on parannettava kampuksella
* Yliopiston tilojen energiatehokkuutta parannettava. Tietokoneet yöksi kiinni ja energiatehokkaita valaisimia kampukselle. Green snapper takaisin käyttöön!
* Kierrätysmahdollisuuksia yliopiston tiloissa on parannettava: biojätteille ja take away- kupeille omat keräysastiat laajasti kaikkiin yliopiston rakennuksiin.
5. Vapaa-aika on perusoikeus
Vapaa-aika on opiskelijan perusoikeus. Aktiivinen järjestötoiminta, kulttuuriharrastus ja liikunta tasapainottavat opiskelua. Jokaisen henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Opiskelu ei ole vain luennoilla ja tenteissä istumista vaan ennen kaikkea ajattelemista. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa, haahuilua ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Tiukasti rajatusta ja paineita luovasta putkiopiskelusta on vain harvoin hyviä seurauksia.
* Monipuolista kulttuuritarjontaa kampukselle.
* Ilokiven ja Rentukan profiilia nostettava uusia tekijöitä perehdyttämällä.
* Ilmoitustilaa kulttuuritapahtumille.
* Jyväskylän kulttuuritoimijat yhteistyöhön.
* Kulttuuria ja liikuntaa tuomaan elämyksiä.
* Lisää edullisia/ maksuttomia tapahtuma- ja kulttuuritiloja järjestöille.
* Järjestökoulutusta alayhteistöille.
6. Yliopistoyhteisö osana ympäröivää maailmaa
Yliopistoyhteisö - eli yliopisto ja ylioppilaskunta - eivät elä yhteiskunnasta tai maailmasta erillisessä kuplassa. Siksi kaikki mitä teemme yliopistolla vaikuttaa myös ympäröivään maailmaan. Yliopiston tulee toimia aktiivisesti suunnannäyttäjänä niin ympäristö- kuin sosiaalisissakin kysymyksissä. Ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa.
* Yliopiston tulee toimia suunnannäyttäjänä ympäristö- ja sosiaalisissa kysymyksissä.
* Hankintatoimessa ja kilpailuttamisessa on huomioitava ympäristö- ja sosiaaliset näkökulmat - halvin ei aina ole paras.
* Liikennejärjestelyt turvallisemmaksi Seminaarinmäellä.
* Yliopistoyhteisön on tuettava avoimia ohjelmistoja. Ei makseta turhista lisensseistä!
* Ylioppilaskunnan viestinnän tulee olla avointa ja päätöksenteon läpinäkyvää.
* Ylioppilaskunnan tulee pystyä edustamaan opiskelijoiden asemaa ennen ja jälkeen yliopiston. Teemme tänään päätöksiä itsemme ja toisten puolesta niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
torstai 8. lokakuuta 2009
Wilma Afroditen rakastajat - heitä kissasi äänestäisi
Edustamme Grönionin kreikkalaista jumalasiipeä, jonka ylipapittarena (kuvassa) Wilma Afrodite toimii:
Vakaumukseemme kuuluu ruskeantärkeän pönötyksen, yes-liikeen, selkärangattoman pyrkyryyden, kaikki käy, kunhan itse tästä hyödyn -ajattelun ja laskelmoidun hännystelyn vastustaminen.
MITEN: On helppo olla ulkoisesti (opiskelija)poliitikko ja kätkeä virallisella pukeutumisella ja käytöksellä kaikki osaamattomuus ja mielipiteettömyys. On paljon vaikeampaa olla oma itsensä ja edustaa omia arvojaan jatkuvassa järjestelmän vastatuulessa.
Politiikka on aina toimijoidensa näköistä. Miltä politiikka sinun silmissä näyttää? Niinpä. Meidänkin mielestä nykyisenkaltainen politiikkaa, etenkin yliopistotasolla, on aivan käsittämättömän syvältä sameasta suosta. Sen vuoksi olemmekin ehdolla ja tahdomme antaa mahdollisuuden tehdä asiat toisin.
Mikään ei koskaan muutu, jos toimijat eivät itse ole valmiita muutokseen. Moni yliopistopolitiikkatoimija on mukana vain sen vuoksi, että on mukavaa olla mukana ilman yhtäkään oikeaa tarkoitusperää tai ajatusta, mitä haluaa toiminnallaan saada aikaan (pois lukien opiskelijan parempi huominen – voi jc, mitähän sekin tarkoittaa).
On helppo olla diplomaattinen ja sovitteleva, jos ei tiedä mistään mitään eikä ole mitään käsitystä, minkä vuoksi ylipäätään on mukana (yliopisto)politiikassa. Jos ylioppilaskunnan hallitus on vain juoksevien asioiden hoitamista tai kaikki on kivaa jee jee, mennään kaljalle -meininkiä, niin on se kumma, kun mukaan lähteminen ei välttämättä nappaa.
Me tahdomme olla avoimesti sitä mieltä, mitä olemme. Meidän ei tarvitse sanoa yhtä ja tehdä toista. Junailla asioita saunassa tai kaljalla. Meidän argumentit kestävät päivän valon ja uskallamme seistä sanojemme takana. Mistä tämä johtuu? No siitä, että meillä oli aluksi idea, josta muotoutui ideaali ja käytämme politiikkaa tuon ideaalin välineenä, kuten sitä kuuluukin käyttää, voimasana!
Moni tekee mitä tahansa "demokrakettiuden" nimissä. Kieltää ajatuksena, vaihtelee mielipiteensä kuulijan mukaan, hymyilee ja hännystelee vain "tärkeiden" tyyppien kanssa. Maailma on täynnä perskärpäsiä ja me olemme se kärpäslätkä, joka antaa huutia tuollaisille ja palauttaa asiat politiikkaan. Grönioni ei ole pyllynuolue.
Kaikki käy, kunhan minä tästä itse hyödyn -ajattelu on uskomattoman yleistä yliopistopolitiikassa ja pistää todella ketunmarjatuttamaan.
Asiat eivät mene eteenpäin, jos asiat henkilöityvät ja asioiden edistyminen on kiinni siitä, miten paljon kukakin kilpaa mielistelee ketäkin. Puhutaan kele asioista ja argumentoidaan. Sitä varten meidät on äänestetty. Paitsi hups, suuri osa hallituksen jäsenistä on jo pitkän perinteen mukaisesti kähmitty ja selkää raaputtaen valittu edustamaan oman ryhmänsä etua asioiden ja demokratian kustannuksella. Mitä sillä on väliä, kun ollaan niin lätkässä, omiin etuihin.
Yhdistämme kansalaisaktivismia, teoreettisesta ja käytännöllistä politiikan tuntemusta toiminnassamme.
MITEN: Meillä on pitkän pitkä suoran toiminnan tausta. Ruohonjuuriaktivismin ohelle piti saada kuitenkin vahva teoreettinen osaaminen. Tämä mahdollistaa kokonaisuuksien ymmärtämisen ja hallinnan. Olemme molemmat valtio-opin pääaineopiskelijoita, jotka ovat yhdessä tehneet huikean hyvät kuntavaali- ja eurovaalikamppanjat. Emme ole jääneet odottelemaan poliittisiin liikennevaloihin, milloin meille annetaan mahdollisuus kertoa, mitä olemme asioista mieltä. Fuck me, fuck you, FOKUS. Olemme ottaneet ohjat omiin käsiimme ja nyt ajatuksemme ovat aina JYYn edustajistosta vihreiden puoluehallitukseen asti edustettuna.
Meille on tärkeää siirtää arvomme käytäntöön ja olemme konreettinen vihreä vaihtoehto kaiken liibalaaban ja nollat taulussa -toimijoiden keskellä.
MITEN: Politiikassa tarvitaan ymmärrystä ja näkemystä. Arvoja sekä asennetta. Oikeamielisyyttä ja rämäpäisyyttä. Pelkät asiat eivät edisty, jos ei tunne tarkkaan, minkälainen peli politiikka itsessään on. Poliittisten toimijoiden suurin vahvuus on oppia ja sisäistää jatkuvasti uutta tietoa ja kuljettaa tuota tietoa edestakaisin poliittisessa järjestelmässä. Kritiikki ei ole mitään ilman konkreettisia vaihtoehtoja.
On aina helppo huudella, kun ei tiedä ja tunne asioiden taustoja. Me pyrimme soveltamaan vihreitä vaihtoehtoja kaikkeen politiikkaan käytännön kysymyksistä aina rakenteellisiin ongelmiin saakka. Liian moni on mukana johdateltavana poliittisena pelinappulana sitä edes tiedostamatta.
Otamme opiskelijoiden edunvalvonnan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen helvetin vakavasti pilke silmäkulmassa.
Olemme tehneet 2008 kunnallisvaalit- ja 2009 eurovaalit yhdessä mielettömällä draivilla ja antaumuksella. Kysymys kuuluukin: JYY, oletko valmis??? Me olemme!
Sinulla on oikeus ja mahdollisuus valita parhaat edustajat! Siksi on Grönioni ja sen sivuhaarat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)