perjantai 30. lokakuuta 2009

Anteeksi, saisinko luvan puhua teille hieman politiikkaa?

Vaalit on demokraattinen prosessi, jossa äänestäjät valitsevat äänestämällä edustajansa kulloinkin haluttuun hallinnolliseen tai poliittiseen instituutioon. Edustajat saavat äänestäjiltään legitiimin mandaatin, jolla he pyrkivät käyttämään saamaansa valtaa mahdollisimman hyvin. Instituutiot itsessään muodostavat merkittäviä valtakeskittymiä, joissa tehtävät päätökset vaikuttavat yhteisöön ja yhteisön hyvinvointiin. Kaikki edellä mainitut piirteet pätevät myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon.

Demokraattiseen päätöksentekoon ja vaaleihin kuuluvat ainakin seuraavat neljä osa-aluetta, joita ilman emme voi mieltää toimivamme oikeudenmukaisen päätöksenteon mukaisesti: 1. Kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. 2. Jokaisella äänestyskelpoisella ihmisellä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. 3. Jokaisella pitää olla mahdollisuus valistuneen ymmärryksen lisääntymiseen. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus tutustua, harkita ja oppia keskustelemalla ja kyselemällä päätettävistä asioista sekä niiden vaihtoehtoisista ratkaisuista. 4. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus agendan kontrollointiin. Tämä mahdollisuus takaa sen, että agendalle nousee tasapuolisesti asioita eri poliittisista näkökulmista nähden. Kunkin kohdan tärkeys korostuu niiden negaation kautta. Jos jokin mahdollisuuksista otetaan pois, ei päätöksentekoa voi enää kutsua demokraattiseksi. (Dahl 1998, 38-42.)

Jo ehdokasasettelun aikana kuitenkin meneillään olevat JYY:n edustajistovaalit saivat merkillisiä piirteitä. Keskusvaalilautakunta antoi ilmoituksen vaaleja edeltävästä ajasta pyytäen ehdolla olevia henkilöitä olemaan puhumatta politiikasta ennen edustajistovaaleja. Tämä säännös on sittemmin joutunut jokaisen ryhmittymän kritiikin kohteeksi ja se muutettiin nopealla tahdilla vastaamaan tavallista länsimaista demokratiaa. On hyvin huolestuttavaa, että keskusvaalilautakunta, siis vaalien institutionaalinen osa, jonka tarkoituksena on taata vaalien demokraattisuus, asetti alkuperäiset säännöt epädemokraattisiksi. Tilanne olisi ollut hyväksyttävissä, mikäli se olisi ollut ainutkertainen vahinko. Politiikasta puhuminen sallittiin kuitenkin melko nopeasti, eikä merkittävää vahinkoa ehtinyt tapahtua.

Tapaus ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi. Pian aiemman tapahtuman jälkeen keskusvaalilautakunnalta tuli seuraava viesti, jossa käsiteltiin yleisiä pelisääntöjä vaalikampanjassa: ”Jokainen vaaliliitto tekee omaa kampanjaansa. Muiden vaalilliittojen agendan tai liittojen ehdokkaiden kritisoiminen, haukkuminen tai mustamaalaaminen on yhteisesti sovittujen pelisääntöjen vastaista, joka ei tule kysymykseen, eikä ole näin ollen hyväksyttävää.” Siis mitä? Muiden vaaliliittojen agendaa ei saa kritisoida? Tässä tuli siis jo toinen keskusvaalilautakunnan viesti, joka pyrkii aivan rajoittamaan sananvapautta, äänestäjien etua ja äänestäjän oikeutta kuulla vaihtoehtoisia mielipiteitä asioista. Nämä säännökset vahingoittavat merkittävästi politiikasta puhumista ja rikkovat pahasti kaikkia käsityksiä demokratiasta. Käytännössä dialogi, jossa vertaillaan kriittisesti vaaliliittojen välisiä eroja, on tämän säännöksen mukaan kielletty. Agendojen kritisoiminen on olennainen osa poliittista vaikuttamista, eikä sitä saa kieltää. Politiikka ei ole hymistelyä tai konsensusta, päinvastoin. Politiikka on vastakkaisten ajatusten kilpakenttä, jossa äänestäjien täytyy saada käyttää arvostelukykyään tutustumalla ehdokkaiden mielipiteisiin. Ehdokkaiden tehtävänä on puolestaan kertoa ajamastaan agendasta ja nostaa esiin piirteitä toisten ryhmittymien agendoista, jotka eivät ole älyllisesti ja loogisesti kestäviä tai jotka sotivat omia arvoja vastaan. Kritiikitön vaalikampanja kuuluu lähinnä maihin, jotka eivät ole tunnettuja poliittisista vapauksistaan. Tätäkö on siis yliopistopolitiikka, jossa kansalaisia tulisi nimenomaan kouluttaa aktiiviseen ja kriittiseen keskustelukulttuuriin ja kansalaisvaikuttamiseen? Tämä kuulostaa ennemminkin alamaisuuteen painostavalta poliittiselta kulttuurilta.

Absurdeinta meneillään olevassa vaalikampanjassa on ehkä kuitenkin, että keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan oma ryhmittymä (JOK) on rikkonut keskusvaalilautakunnan asettamia vaalisääntöjä pitämällä ryhmän kotisivuja yliopiston palvelimella. Sivut on valituksen jälkeen poistettu palvelimelta. On surullista, että tuntuu siltä, että vaalien sääntöjä tarkkailevat henkilöt vaikuttavat tarvitsevan tarkkailijoita omille puuhilleen, jotka pitävät huolen siitä, että vaalit ovat aidosti demokraattiset ja noudattaisivat sääntöjä. Ehkä tämäkin puheenvuoro on liikaa keskusvaalilautakunnalle. Sanktioita odotellessa.